Kauheasti kuulkaa eräs asia minua ärsytti... Tässä minä vaan taas moi!!!

Luin juuri aiheesta, jossa lehtien otsikko "naiskuski törmäsi..." on feministien mielestä huono. Olen mies ja koen itseni todella tasa-arvoiseksi ihmiseksi. Rakastan naisia ystävinä, henkilöinä ja arvostan heitä välillä enemmän kuin miehiä, mutta että nytkö pitää lopettaa pitämästä "nais" sanaa minään. Eikö ole alentavaa ettei nykyään käytetä enää -tar loppuisia sanoja. Minusta oli hienoa aika jolloin mies oli esim. näyttelijä ja nainen näyttelijätär, tarjoilija ja tarjoilijatar. Miksi miehet ja naiset eivät voisi olla kuitenkin kaksi eri sukupuolta, koska näin on. Taivaltaa tällä planeetalla rinnakkain. Olkaa naiset ylpeitä naiseudesta ja pitäkää kiinni, että naiseus mainitaan niin usein kuin voi. "Naisautoilija kiersi maailman ympäri 80 päivässä" olisi minusta hieno otsikko, jossa ei erikseen halveerata naisia vaan se vaan mainitaan kuka sen teki.
Jos pitää tuntomerkit antaa, esim ryöstössä, ei halveeraavaa ole sanoa, että ryöstäjä oli jonkin näköinen , kokoinen, värinen tai joku sukupuoli. Me ollaan täällä maailmassa yksikköjä, joilla on tuntomerkit. Naiset, miehet, tummat, homomaiset, mustalaiset, lihavat, laihat, rumat ja kauniit. Nämä asiat ovat vain faktoja joiden kanssa on elettävä. Ollaan synnytty minä ollaan, ja välillä on vain hyväksyttävä se. Ymmärrän feminismin ja siinä on paljon asioita joista pidän. Feminismi on vapautus myös miehille ja sen ansioista tasa-arvoisuus on nostanut päätään. Mutta... Mutta tämä älytön "hei-me-ollaan-kaikki-vain-persoonia"-touhu minusta on vain naurettavaa ja kasvattaa sukupuolten välisiä kiistoja.
Lehtien otsikot ovat asioita joista pitää tulla mielikuvia. Asiat, jotka eivät kerro millainen ihminen on kyseessä ovat turhia. Kysymys onkin. Jos tekstissä lukisi "ralliautoilija törmäsi puuhun", niin fakta on, että suurimmalle osalle siitä tulisi miesautoilija mieleen. Tämä ei ole sukupuolten välistä syrjintää, vaan fakta. Mutta jos kyseessä olisi naisralliautoilija niin minusta se on hyvä sanoa. Feministitkin varmasti ymmärtävät mitä yritän sanoa. Myös tietyissä asioissa välillä sukupuolen selvittäminen tulee kysymykseen. Arvostan sairaanhoitajia ja välillä pitää lehdissä kuitenkin mainita kumpi sukupuoli on kyseessä, jos esim. joku surma olisi käynyt. miessairaanhoitaja tai naissairaanhoitaja tai vain sairaanhoitaja on ihan sama, kunhan ihmiset ymmärtävät suunnilleen millaisesta ihmisestä on kysymys.
Naiset rakkaat hohdokkaat. Olkaa ylpeitä siitä mitä ootte ja unohtakaa turha valitus. Hoidetaan miesten ja naisten kanssa, ja joittekin niiden väliltä, kaikille saman verran palkkaa ja korostetaan sitä mitä ollaan. Mitä jokainen meistä haluaa olla... Ja millainen! Välillä pitää vain hyväksyä minkälaisena on syntynyt... Ja olla etenkin siitä ylpeitä!!!

No terve! Oikeasti moikka, siis tere ja moro! Pitkästä aikaa...

No terve!!
Terve taas blogini mun... Mitäs tänään tehtäisiin?!? No sika pestäisiin ja pantaisiin se karsinaan miettimään. Hui jui jui, kun siitä on niin kauan etten oikein edes muista mitä täällä tehdään. Mistä aloitan... En oikein nyt osaa, mut käytänpä tätä kaikkien suosimaa intuitiota ja aloitan kuulumisista, joten lets get going... Taitaa olla paljon asiaa.
Eli hyvää kuuluu. Mitäs sulle? Mulle oikeasti kuuluu aika hyvää. Joku joskus kysyi kun vastasin kysymykseen: "Mitä kuuluu?", että "tehdään proggista ja se menee hyvin", nii että mitä Sulle kuuluu oikeasti... Tyhmää! Mulle kuuluu sitä proggista. Meidän koulun sivuilla (täällä) on niitä kuvii ja se hieno traileri. Ne näyttää hyvältä, mut täytyy sanoo, että lopputulos on kaikessa sekavuudessaan parempi. Olen kerrankin tyytyväinen omaan panokseeni ja siihen tapaan jolla asiat teen. Oon aika hyvä monessa kohdin ja annan ainakin kaiken. Jes, onkohan tuo itsetunto hieman parantunu. Joten liikettä ja laulua (Jonka suoritusta jossain vaiheessa pelkäsin, mut se menee ihan hauskasti) ja sotaisaa tunnelmaa luvassa. Tervestätuloo... Mut siis sitä mulle oikeastaan nyt kuuluu. Kun se vie kaiken ajan ja mun elämä sijoittuu tuonne Monttuun ja siellä mun sosiaaliset ympyrät jotenkin poukkoilee. Ja tietty hauskaa pitää pitää... "Pitää pitää" on omituinen sanonta, mut kerrankin kirjoitin sen, koska oon aina miettiny näyttääkö se ihan tyhmältä ja aika kummalle se näyttää. Mut kuuluu hyvää... Lyhennettynä!
On tullu hävittyäkin kesän jälkeen. Jopa itseltäni. Se on pelottavaa. Kesällä kerran putkassa, pari kertaa jatkoilla, josta en muista mitään ja tietty vaan söhläilly asioita kunnolla. Mut ei se mitään. On hieno syksy ja ajatukset tasoittuneet. Jaksan hymyillä ja muistella kesää, joka vieläkin saa minut haikealle mielelle. No syksyn tavoitteet on menny kyl aika huonosti. Kesän aikana kyllä juoksin sen 10km, jeeee, hyvä minä. Oli siistii... Mut se kuntoilu on nyt jääny ihan tykkänään. Haluisin niin panostaa siihen ja kaikkeen punttisjuttuun, mut ei... Ei vaan jaksa. Hieman on noita kesäkiloja vieläkin, mut yritän niitä poistella. Mut kyl ne lähtee... Hieman positiivisuutta. Itseasiassa tällä viikolla se palasi... Siis taas ne positiiviset ajatukset. En tiedä mistä johtuu... Oon kai taas tyytyväinen ja ehkä jopa onnellinen.
Meillä on vittumaisia perhosia tääl kämpässä. Jotain Jauhojuttuja. Niitä lentää ympäriinsä, joita rikkaimurilla jahtaan. Juoksentelen alasti välillä niiden perässä kuin Amurin James Bond. Toivottavasti kukaan ei tuijottele ikkunoista. Mut mä haluun ne mun kodista pois. Kyl ne lähtee... Täältä tullaan senkin paskaelukat!
BB alkoi... Voi tätä tosi-tvn riemua. Kohta alkaa se talentkin. Damn... Toivottavasti siel ois tyypit hyvii. Mut BBstä. Täytyy sanoo, että mun ehdoton suosikki on se Sauli. Tajuttoman sympaattinen kaveri, joka vaikuttaa vilpittömälle ja hyvälle tyypille. Sen kans olis kiva hengailla ja lähtee viettää iltaa... Sopivasti energiaa ja järkeä samassa paketissa. Fiksu, muttei liian fiksu. Toivottavasti Sale sen nyt voittaa... Ja uskon näin. Tyyppi jolle voisin sen tekstarin jopa lähettää. Myös Jarkko ja Maxine on kans mun sellasia suosikkeja. Mut se siitä... Vaik niistä tulee paljon puhuttuakia.
Lähde mun kans baariin viikonloppuna! Tuu... Joku! Karaokee hei... Tai jotain. Danssimista... Tuu Nyt... En tiedä edes lähdenkö itse. Mut viikonloppu taas aika auki. Mä rupeen kattomaan CSItä ja asiaakin olis vaik kuinka... Mut piakkoin lisää. Nää oli vaan hieman jotain sillee pikkasen musta vaan sillee jotain tyhmää. Naattikaa... Ja pistäkää tekstaria mulle. Ne on aina hauskoja!!! Ja loppuun perinteinen biisin lainaus ja tällä kertaa Irinaa... OO! Katotaan mitä sanotte sanoista... Mut nyt ÖITÄ ja pitäkää huolta.

Kiitos sulle kauheasti
Arvostan sua oikeasti
Näytän sen sulle kaikessa
Jotenkin tavallaan
...
Kaikkein läheisimmät
Kaikista tärkeimmät
Niille voi antaa pommin lahjaksi
Ihan noin kylmiltään

Eikä ne kuitenkaan
Juosta voi karkuunkaan
Silloin ne voidaan laittaa syytteeseen
pelkuruudesta
...
Tiedäthän sä kuinka onnekas oot kun sä saat
Yksinoikeudella nauttia melodraamasta
Jos ymmärtäisit puolikastakaan niin sä oisit jo
Langennut polvilleen
...
Sanojen asteella
Voin tehdä syviä viiltoja
Mut pitäisihän sun jo tietää etten mä
Sellaista tarkoita

Mut jos et sä ymmärrä
Se on ihan sun ongelma
Mä en ainakaan aio muuttaa
Mun kaunista luonnetta

Ristiriitoja
Mut eikö me niistä nautita?
...
Tiedäthän sä kuinka onnekas oot kun sä saat
Yksinoikeudella nauttia melodraamasta
Jos ymmärtäisit puolikastakaan niin sä oisit jo
Langennut polvilleen

Mä koitan tehdä tuntemukseni tiettäväksi
Mullon siihen kyllä keinoja riittävästi
Siis kuinka yksinkertainen voit olla edelleen
Sua täytyy kouluttaa
...
Kiitos sulle kauheasti 
Arvostan sua oikeasti 
Näytän sen sulle kaikessa 
Jotenkin tavallaan

IRINA - KAUNIS LUONNE

Asioita ikävöinnistä

Ikävä on ehkä maailman hienoimmista ja hirveimmistä asioista. Nyt se tuntuu hirveältä. En oikein innostu mistään, enkä osaa oikein ajatella mitään. Kaikki mikä yleensä on kaunista on vaan ihan tylsää ja tuntuu... hmmm... Ei miltään. Mitä mulla sitten on ikävä?! Ystäviä, sukulaisia, elämää, vanhoja tuttuja, outoja paikkoja, uusia hajuja ja sitten enimmäkseen niitä vitun Vampyyrejä.
Mä lähden pian reissulle Helsinkiin. Se on kivaa ja periaatteessa haluunkin lähtee ja rentoutua, mutta mikä mua vaivaa, jotenkin en vaan innostu. Lauantaina olis sit viikko Kroatiassa, Jelsassa, joka nyt pelottaa jopa mua ja mä toivon ja rukoilen, että mulla olisi hauskaa siellä... Oikeasti vaan hauskaa. Ei mitään syvällistä, eikä mitään "hei-tää-on-niin-jännää-ja-ihanaa"-tunnetta. Haluun nauraa, halata ihmisiä, kuulla kehuja ja puhua asioista jotka liikuttavat minua. Olla tasavertainen erilaisten ihmisten kanssa. Olla tärkeä ja osa jotain suurempaa yhteisöä ja tuntea, että olen hieman erikoisempi kuin toi naapurin 80-vuotias Erkki-setä.
Miks on niin ikävä. Mitä te teitte mulle?! Olisi kiva saada edes tekstiviesti, vaik en niistä nyt niin edes pidä. Soittaa puhelimella ja puhua vaan siitä mitä on touhuttu. Jotenkin kaipaan pelastajaa, sitä joka ottaisi mut pois tästä tylsästä elämästä, jossa mun pitäisi antaa paljon ja saada jotain mistä en nyt niin villiinny. Toivoisin vaikka, että meidän pitäisi muuttaa, jotta olisi tekemistä, jolloin ei tarvitsisi ajatella. Haluisin vaan olla teidän kanssa, rakkaat ihanat ystävät ja lopettaa tää vitun sureminen ja unohtaa tilanne, että mut muka unohdettais. Ikävä tilanteita, jolloin minä olin taas vapaa ja iloinen siitä, ettei tulevaisuus olisi kauheaa... ja siitä että minä oikeasti selviän tästä elämästä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi olemalla ilman ystäviä. Liian lyhyt olematta nauttimatta. Antakaa kaikki aikanne toisillenne ja muistakaa taistella tylsyyttä vastaan. Olen ehkä hävinnyt itse sen taistelun, mutta ehkä sä et vielä!!!!!
Kiitos kaikille!!!! Te olette mahtavia!!!

*Ne hetket jotka tänä kesänä koin ja millaisena minä muistan elämäni teidän kanssanne, kätken sisääni ja jatkan siitä, mihin sitä ennen jäin... Olen siis tyytyväinen*

... Mä oon siellä Lontoossa teidän kanssanne paskiaiset!!

Pitää koota hieman tätä kesää 2007

Kesä tuntuu lähes syksyltä taas. Haluaisin kovasti kokea ukkosmyrskyn ja nähdä salamat taivaalla. Olen ollut onnellinen. Onnellisempi kuin aikoihin. Pikku Vampyyri sai hienot arvostelut ja sen tekeminen on ollut erittäin nakkelia (ohjaajaamme lainatakseni). Se ryhmä, jossa olen saanut olla osallisena tuntuu perheeltä. Perheeltä, joka voi jakaa salaisuudet ja ilot ja häpeän tunteet. Olen erittäin ihastunut niihin ihmisiin, joiden kanssa tunnen itseni todella vapaaksi. Vitsi... Ne keskustelut, saunomiset, mielettömät naurun purkaukset ja sellainen välitön yhdessä olo on saanut mut tajuamaan asioita paljonkin uudelta kantilta. Olen kasvanut ihmisenä ja nyt pystyn olemaan onnellinen ja pienen hetken olen tuntenut olevani kokonainen ihminen. Kiitos tyypit!!! Te ootte saanut aikaan mun yhden parhaista kesistä. Voi jos vielä kerran uudestaan...
Suru kuuluu elämään ja sitäkin on ollut. Jollain kummalla tavalla oon ollu siitäkin onnellinen. Pahalta tuntuu välillä ja joskus pahastikin, mutta uskon siihen, että kaikki kasvattaa. Jokaisesta kyyneleestä voi oppia paljon ja masentuneisuus voi luoda jotakin uutta. Elämän risteykset tulee ottaa vastaan mielenkiinnolla ja uskoa siihen, vaikka ratkaisut olisivat pahojakin, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Mä odotan tulevaisuutta, sitä hyvää ja pahaa, kaikkea mitä vastaan tulee, sitä mä odotan erittäin mielenkiinnolla ja avoimin mielin ja sydämmin.
Haahuillut olen. Sitä todellakin olen. Nukkunut ihan vitun huonosti kylläkin. Kerran heräsin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen kuudelta aamulla ja lähdin ajelemaan pitkin Orimattilan raittia ja lopulta kuitenkin päädyin hakemaan kaveria Helsingistä yhdeksän jälkeen. Seikkailut on parhaita. Lahdessa on tullut pyörittyä, ja huh huh, aina joku tappelee. Siellä joku saa turpaansa ja joltain viedään itsetunto. Tanssinut kyllä olen kovasti... Joraaminen maistuu. Ja siitä kauheasta karaokesyndroomasta olen pääsemässä ylitse. Karaoke voi olla hauskaa.
Pian pääsen taas kotiin Tampereelle. Sinne omaan pieneen kämppään ja omalle sängylle rötväämään. Ajan taas autolla viimeisiin esityksiin ja sitten jossain vaiheessa Kroatiaankin. Jelsa antaisi minulle toivottavasti huipun lomareissun. Ystävääni olen muuttanut, Särkänniemessä seikkailut, juuriani myöten juonut, varmasti valvonut, näyttävästi näytellyt ja onnekkaasti onnistunut. Tämä kesä, jota on vielä jäljellä, on opettanut minua jo nyt kovin paljon ja antaa tulla lisää vielä. Viimeiset esitykset käsillä ja varmasti monta ikävän kyyneltä itkettävänä, mutta arvatkaa mitä, Oh my God, Somebodys very happy now... HIHIHihihHIIH! Ei tota kaikki voikaan ymmärtää!!! Nähdään kaikkia kesällä... Hesaan pitäis kyllä reissu tehdä.

Ja mitäs biisejä sitä olis nyt kesällä tarjolla:

-Tuomon levy rokkaa. Oikeasti ostakaa se... Huippua!!!
-Yy Kaa Koo Ja Nee... Tea! Kauheahan se on, mut just niin kauhee, et se on jo hyvä.
-Rihannan Umbrella niistä hauskoista joraushetkistä todellakin.
-Fall Out Boyn pari biisii on kolahtanu ihan täpöllä. Thanks for the memories ja This aint a scene.
-Mikan se levy on kova. Tulee hyvälle mielelle... Kannattaa tsekkaa.
-Gym Class Heroes ja se girlfriend jotain ja jotain ja hauska.
-Kesäkumi-biisi 2007 on kans näyttäny kyntensä ja Antille kiitos kun kävit kattomassa meitä!
... Ja kaikki mistä tulee sellanen nakkeli ja fine fiilis!!!

Leffat ja muut kateltavat:

-Aina huippu Stand By Me... Niin legenda ja niin hyvä!!
-Billy Elliot saa asenteella hyvän mielen aikaan.
-Frendit on pauhanu taas kovasti. Kyllästynköhän koskaan?!?
-Huomenna meen kattoo Transformerssin ja se on varmasti hyvä, pitää sit kertoo oliko.

Siinä jotain... Ja Ylexin Kesäiltapäivä on ollu mun suosikki kans. Et terveisii Anskulle, mahtavaa et oot päässy juontamaan hyvää ohjelmaa ja teet sen ihan vitun hyvin.

Ja kaikille vielä kesä jatkoja... Antakaa mennä ja muistakaa, että miettikään ensin edes yksi hyvä asia toisesta ja sitten vasta miettikää niitä huonoja puolia, jos mietitte ollenkaan. Elämä on liian lyhyt aika huonojen juttujen miettimiseen ja tekemiseen!!!

Hitaalla koneella säätöä

Ensi-ilta meni kyl ihan hyvin ja tänään meni vielä paremmin. Mä oon tääl Orimattilassa valvomassa ja tietokone on hitaampi kuin etana kurvissa. Olisi kiva kirjoittaa suurikin romaani, mutta kun teksti tulee sekunteja hitaammin kuin ajatus, niin onhan tää ihan tosi tylsää. Ihmisistä minä olen tykännyt ja monia halannutkin... En vain osaa päästää irti! Hyvää juhannusta ja muistakaa ajatella ekana itseänne ja sitä mitä oikeasti tahdot. Juon olutta vielä hetken ja muistan mitä olen ajatellut ja nyt varmaan alkaa tää kauhea filosofointi, joten meen vaan nukkumaan... Tai siis röökille ja sillee ajattelemaan ja olemaan yksin. Kivaa kun on kesä ja kivaa kun oon täällä. Juhannuksesta ei ole vielä tietoa. Näe kummallisuuksia ja kuuntele musiikkia, joka sopii korvillesi... Ja tää kone on hiiiiidas!!! joten palaan astialle ja hei hei ja hauskaa kesää!! Mulla on tosi hyvä olla nyt!

Summa summarum lukuvuosi 2007

Loma on ollu ja treenaamista ja ruokaa ja kaljaa ja pitkään valvomista.
Nyt on oikeasti viikko ilman mitään. Vampyyroimaan me mennään viikonloppuna Orimattilaan, eli muutto sinne. Nyt olis tänään lähtö kotiin kotiin, eli Äänekosken maisemiin. Tarkoitus olis hieman urheilla ja paastoilla, rupeaa tuntumaan tää lomasyöminen ja sit ois kiva olla hieman timmimpi ensi-illassa. Kaksi viikkoa olis tarkoitus vielä treenata kesää ensi-iltaa varten kovasti ja kyllähän sitä pitää iltaakin hieman välillä viettää, joten tää viikko olis sellanen viimeinen "kesäkuntoon" yritys.
Laukut olen melkein kantanut jo autoon ja imuroinut, tiskannut ja laittanut paikat lähtövalmiiksi. Kauhea roudaus tuolla ulkona hiostavassa ilmassa ja hikipäässä kannan painavia kasseja ja taas muistan miten muuttaminen on kauheinta mitä tiedän. Tampere jää taakse, mutta Särkänniemi kutsuu vielä kesällä ja muutenkin pitää mennä tuohon Hämeenpuistoon terassille ja nauttia Tampereenkin kesästä. Tarkoitus olisi kyllä kiertää Jyväskylää, Helsinkiä (Lintsi ja pussikaljaa), Lahtea ja tietenkin olla ottamatta turpaansa Orimattilassa. Oikeasti odotan tapaavani niitä ihmisiä. Oltiin talkoilemassa ja laittamassa latoa kuntoon ja tuli sieltä paikallisilta jo "vitun nolo" huutoa, mutta ymmärtäähän sen, että tää hieno "Pikku Vampyyri"-paita varmasti herättää innostusta.
Kyspsyysnäyte on toivottavasti läpäisty ja se ensimmäinen ammatti on sit taskussa. Olin kyllä niin krapulassa siellä näytteessä, et toivon, että niin epäkypsä näyte kuitenkin tekisi minusta kypsän heidän mielestään ja kandidaatin tutkinnon saisin läpi. Kandidaatti... En olisi ikinä uskonut. Ja kaksi vuotta vielä ja maisteri... Huhuh!! On tää maailma kumma paikka. Mutta onnea toivotan itselleni ja kättelen ja sanon vaan et: " Sä oot yllättänyt mut täysin... Ihan herkistyttää ajatella mihin tie oli menossa ja nyt sulla menee noin hyvin! WOW" ... "Noh, kiitos vaan!!!"
Uusia ihmisiä, paljon uutta ja elämää jota olen kaivannutkin. Voisin olla tuuliajolla lopun elämääni. Mennä paikasta toiseen ja nukkua missä milloinkin. Tavata uusia mielenkiintoisia tyyppejä ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Tehdä asiaa mistä tykkään ja pitää hauskaa siinä sivussa. Muistaa mistä on tullut, mutta tietää minne on menossa. Onnea kaikille ylioppilaille ja muistakaa juhlia nyt, koska siitä se elämä vasta alkaa. Ei se lakki tarkoita enää yhtään mitään. Onnea valmistuville, koska te ootte tehny kovan työn ja onnea tulevaan. Mietitään pari sekuntia enemmän ympäristöä ja yritetään saada ihmisistä edes sentin verran lisää tasa-arvoisia. Ei tapella tai arvostella muita. Otetaan tuleva vastaan valoisasti ja muistetaan käyttää kesäkumia. Kuunnellaan hyvää musiikkia ja käydään kesäteatterissa. Ollaan tyytyväisiä siitä miltä näytetään ja muistetaan kehua toisen ihmisen hyviä puolia. Ei aloita lausetta sanomalla toisesta sitä huonoa puolta, vaan sanomalla aluksi edes yksi hyvä. Yksi askel taaksepäin ei tarkoita häviämistä, vaan sitä, että saa ottaa kaksi taas eteenpäin. Hyvää kesää ja muistakaa mua edes ennen nukkumaan menoa.
Antaa kaikkien kukkien nyt helvetti jo kukkia.

Ps:
- Muistakaa vetää sitä röökiä siellä baarissa vielä tämän viikon, koska perjantaina ei enää saa.
- Saaren mahtava traileri netissä lähiaikoina. Se on huiiippu... Hyvä Antti!!
- OOT PARAS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

No tää on nyt näköjään ihan jees

Se on sit muutamaa päivää vajaa kandidaatti. Kolme vuotta takana uurastusta ja puurastusta ja nyt muutama päivä ja kesälomalle ja paperit kouraan. Outoo... Kypsyysnäyte pitää viel tehdä ja katsella hieman kuvattuja leffoja ja opetella murre ja... Huomenna juhlimaan. Voihan kesä ja pilvetön taivas. Ukkosta ilmassa Virossa ja ne yhdet siellä Saarenmaalla vaan värjöttelevät... No olkoon ja tulkoon ehjänä takas.
Euroviisuviikonloppu takana. Hyvät oli kemut torstaina ja oikein jatkot. Oma baari ja kaikkee. Oli tosi mukavaa ja sit sitä mukavaa jatku vielä lauantaina ja oli taas kivaa. Tuli tanssittua ja naurettua ja höpöteltyä. Perjantain treenit oli kyl fiasko... Mut jotenkin koomiset kummiski. Lauantaina käytiin ottaa Vampyyrin promokuvia Särkänniemessä. Ne oli jotku aika siistejä, mut sit se vampyyri oli puolessa kuvissa ihan juopon näköinen ja väsyneenä niitä kuvia katto kyl vedet silmissä. Ei huh huh ja hattaraa vedettiin taikajoessa, joka on maailman tyhmin laite... Lapset katso pitkään kun kaks äijää, toinen pukeutunut vampyyriks ja toinen meikannut meni vauhtimatoon! Oli kyl haaskaa... Ja Shanghai Ren Yiassa syötiin, nam!!!
Koulu sais loppuu, olis taas virtaa... Mitähän huomenna taas tapahtuu?!? Hui hui jui! Sais nyt olla Jopella ihan kivaa. Oon sen ansainnunna ja oikeasti yritän taas. Pii lähtee luokkajuhliin ja Tuu johonki kannon päälle istumaan viiniä litkien. Jotain jännään sais tapahtuu.
Operaatio Hurrikaanin marraskuun eka jakso tulee olemaan tykki. Kannattaa tsekkaa se juontajahahmo. Se veti ainaski ihan täpöllä. Ja tuun vetämään ihan täpöllä tästä lähtien.
Kiitos kaikille tästä vuodesta ja nähdään kesällä. Tervetuloo Orimattilaan, siel on kovat juhlat tiedossa. Antakaa toisillenne armoo ja älkää tapelko turhista. Muistakaa halata joskus yksinäistä ja vaalikaa sitä mitä osaatte. Mulla on ollut välillä paha olla ja välillä mitä mahtavin. Suomi osaa järjestää mahtavia Viisuja ja Hannalla ei oo mitään hävettävää. Onnea kaikille valmistuneille ja niille jotka jaksavat mennä vielä kesätöihin. Nyt on yö ja tää poika jatkaa haahuiluaan vielä... Pian palataan ja tähän väliin kannattaa kuunnella kesän tuleva hitti: PMMP - Kesäkaverit

Ilmoitan sit kun uusi traileri tulee nettiin tai sit niitä Vampyyrin promoja. Kiitos Kiitos ja vielä kerran kiitos.

Kaikille!!

...Kiitti...

Kassokaa isse

Lenkkeilin tänään. Pelasin lentopalloa tuulessa. Juoksin Pyynikillä rappusia ylös ja huomenna mulla on (harmikseni) vapaapäivä... Mut se tarkoittaa lisää lenkkeilyä ja ajattelin muutenkin kesäkroppaa korjailla ja kirjoittaa ja kiroilla kandin työni parissa. Se on ihan hyvä... Se kandintyö... Kunhan uskon siihen itse ni se on hyvä. Kohta se pärähtää, eka ammatti. Ihan oikeasti! Ruotsin pääsin hyvällä mäihällä läpi (VITTU JEE, PARASTA) ja Suomen kielestä sain... tadaa... 4/5. Rupeaa olemaan lukuvuosi leffa- ja murrekurssia vaille valmis. Edessä olisi vielä YLE:llä kuvattavan lastensarjan Operaatio Hurrikaanin 2. kauden avaaminen ja tietenkin harjoituksia Pikku Vampyyrin suhteen.
Tänään kameran edessä huidoin naamio päällä ja tein taidetta. Hauskaa ja sillee uutta. Olis yksi lyhäri keskiviikkona ja sit täytyy perhuna muistaa perua se viisaudenhampaan poisto perjantaina, kun ei vaan ehdi sinnekään. On hienoo kun ei ehdi. Helsinkiinkin olis kiva lähtee ja varmaan lähdenkin. Siel olis taas kivaa ja leppoista ja sais avata sydäntä ja nauraa ja hengailla vanhojen kamujen kans. Joo siis meen... Toivottavasti!!
Roppa siis kesälaitumille, eli muutamat ateriat vähemmän ja pari kertaa lisää kulutusta ni eiköhän se siitä. Mä oon aina halunnu sellasen vartalon, et joku edes olis sillee, et wow... Kesällä se on sellanen tavoite, että uskaltaa mennä uimaan ja voi olla tyytyväinen. Ei mitään älytöntä, joskus myöhemmin sit sellanen WOW-kroppa. Mut menkää juoksemaan, se on kivaa... En olis uskonu, et sanon näin, mut se on.
Kesällä sit Orimattilaan uuden perheen kanssa. Seitsemän tyyppiä asumaan sinne kolhoosiin. Mukava jengi ja nasta juttu, joten en valita. Siitä kerron varmasti lisää kyl... On ne niin kivoja kyllä ja mulla on kivaa ja sit kaikilla on kivaa.
Uskaltanu oon käydä baarissakin. En olis uskonu. Mut kävin ja selvisin. Olen ihan kiva tyyppi. Ja Osaa useimmiten käyttäytyä. Ja nyt olen osannut. Alan jo pääsemaan irti siitä helvetillisestä perjantaista. Parempi mieli jo... Unohdettu se reissu ei kuitenkaan oo (ja hyvä niin). Tajusin, et itseasiassa sama tilanne kävi ihan tasan vuosi sitten, joten kerran vuodessa mokaa, ni sit taas vuosi menee paremmin. Toivokaamme näin.
Eipä muuta mulla, mut katsokaamme Euroviisuja. Olkaa silloin yhdessä. Tehkää jotain kivaa. Naurakaa, itkekää, olkaa onnelliset ja älkää valittako pienistä. Muistakaa äitejä ja mummoja ja antakaa toisillenne paras lahja, teidät itsenne. Kuunnelkaa Toothpastea ja syökää kiinalaista ruokaa välillä. Jos tulisesta tykkäätte, ja jos uskallatte maistaa, niin tervetuloa Tampereelle ja kaupungin parhaaseen pizzeriaan Napoliin El-Diablo pizza, se on parasta. Mun luona saa tulla käymään vieraita. Ja hei... On jo kohta kesä!!! ... (Ja joku kiva kesärenkutus!)

Harmittaa kun hauskasta tulee ikävää!

Ulkoilma ahdistaa ja ihmiset pelottaa. Mä en tajua sitä mikä mulla on. Perjantaina mulla oli tosi kivaa. Oli hauskaa olla yhdessä porukalla juhlimassa ja ajattelin ottaa sillee rauhassa ja iisisti ja sillee, etten sekoilisi. Mutta jotain kävi. Meni muisti, meni rahat ja mokailin sillee kunnolla. Tai en tiedä mokailinko, vai en, tai mitä vittua, mut ahdistaa ajatus siitä etten vain muista. Olin päättänyt etten liikaa innostu sen juomisen kanssa, enkä niin tehnyt, mutta näköjään teinkin ja mua vituttaa se että tuotan harmia ja mä oon ärsyttävä. Että anteeksi!!!. Huomenna on vappuaatto, mutta nyt mulla ei ole oikein fiilistä juhlia mitään... Eikä kukaan sitä halua minun kanssasi tehdäkään. Olisin vain kotona, murjottaisin ja pelkäisin päivää, jolloin minun pitää mennä taas kouluun. Onneksi selvisin kuitenkin kotiin ja hienoa, että kaiken tämän toilailuni keskellä ihmiset pitävät minusta huolen. Suurin ongelma tässä on se, etten edes halua juoda kauheasti... Ainakaan niin ettei mulla ole kontrollia itseeni. En tee sitä tahallani... Vaikka itsepähän siihen uuteen tuoppiin tartun.
Pitäisi siivota ja sekään ei huvita. Täytyy vain kohdata pelkonsa ja tavata nämä ystävät, vaikka pelottaakin kauheasti. Sehän on se mikä on pakko tehdä. Yksi hyväksyvä katse auttaa ja hymy. En ole ilkeä, vaikka kusipää välillä olenkin. Mut ainakin mua harmittaa että örvellän. Siitä huomaa, että kasvamistakin on tapahtunut. Muttei vielä ihan tarpeeksi...

Aurinko tuli

Pilvetön taivas, kuu paistaa. On ollut lämmin. On ollut lämmin ulkona ja sisällä. Musta tuntuu, jotta onko aurinko löytänyt minunkin sisälleni!? Hiljaa istun ja hymyilen. Hymyilen sitä mitä olen oppinut ja sitä mitä tulen oppimaan. Ei ole kiire, ei hätä, ei mitään mikä voisi rikkoa tämän tunteen. Askel eteenpäin on kuitenkin aina asia josta on kiittäminen. Ole vaiti suu, joka jaksaa päivistä valittaa. Nyt ei ole syytä, ei huolen sopukkaa, joka saisi hymyni pois huulilta. Ihminen taivaltaa yksin, mutta yhdessä on mukava aikaa tuhlata. Sisäinen urhoollisuuteni kasvaa ja annan itselleni aikaa olla myös itsekäs. Juokse, juokse huomenna kouluun, haista raikasta ilmaa ja voita itsesi ja muista kuinka tärkeänä olet itseäsi pitänyt. Ei ole hätää, on vain asioita joille voin tehdä jotain. Kiitos päivistä. Kiitos hetkistä. Kiitos tästä illasta ja siitä, että minä näen huomisenkin. On ollut hyvä olla ja elämä on ollut tasapainoista. Anna viikon alkaa myös hyvin uutisin ja toiveikkain mielin. Minä haluan tehdä jotain... Jotain suurta.

Kolme vuotta!!!

Mä oon kehittynyt laulussa, kehityn tanssissa. Huomenna alkaa leffa, jossa myös toivoisin kehittyväni. Saari, jolla ei ole rantoja tulee olemaan syksyllä tykki juttu, traileri tulee kesäksi ja se on varmasti hieno. Silhuetin musavideo on jo nähtävillä (Tästä) tai youtubesta. Mä meen ja vauhdilla ja Vampyyrin treenit alkaa tiistaina. Mikä mulla on... No en tiedä. Oon kai tyytyväinen.
Suosittelen:
Leffat:
300 - Hieno, kaunis, myyttinen. Romanttista toimintaa, jossa käytetään keinoja tehdä elokuvasta kaunis, eikä pelätä mennä realismin ulkopuolelle. Hienot taistelut ja kornit vuorosanat ja yökeet äijät vetää suut auki jätkää kumoon urakalla. Hyvä meininki!!
Shortbus - Avomielisille ja/tai sulkeutuneille ihmisille kaunis sukellus seksuaalisuuden maailmaan. Uskomattoman rehellinen, paikoitellen nolostuttavan todellinen, hauska ja koskettava matka, jossa näytetään kaikki puolet seksissä. Sen minkä Ken Park teki oksettavaksi, Shortbus tekee siitä taidetta. Yllättävän hyvä ja oikeasti kannattaa kattoo kokonaan, jos pystyy... Palkitsee. Hyvän mielen leffa.
Ruoka:
Amarillon fajitas - Paljon syömistä isossa korissa. Alkupalaksi jos ottaa Muchos Nachos, niin ei jaksa syödä kaikkee.
Ben & Jerrys jäätelö - Joo! Tää oli kyl kova. Frendeissä niillä oli sitä surujäätelöö joskus ja mä uskon et se oli just tätä merkkiä. Krapulassa hyvääääää...
Juoma:
Pepsi Max - Aina!!! Tulee himo... Kai se on se kofeiini!
Tekeminen:
Mennä ulos ja katella kun ihmisistä tulee kuin leijonia, jotka savannilla menee aurinkoo köllimään. Hienoo... Ulos mars mars. Lämmintä mulle...

Hyvää yötä!!!

Normaalista epänormaaliin

Mulla on lyhyt tukka ja mä kannatan Aria voittoon Idolsissa!
Miks aina pitää siitäkin aiheesta kirjoittaa?! Joo joo, se on mielenkiintoinen ohjelma ja eikä ne oo mitään mielettömiä tyyppejä, mutta kiva siitä aina jotain on sanoo. Äänestäkää se Ari voittoon kuitenkin, ei se Anna oo mitenkään kummoinen.
Koulussa tanssitaan ja paljon. Pitää saada syksyksi kroppa kuntoon, koska se ei todellakaan oo hyvässä reilassa. Pitää olla vähissä vaatteissa ja pienetkin epäkohdat tulee esiin. Tanssiminen on kyl hauskaa. Sen avulla saa hymyn naamalle tai sit sen kans menee hermot. Molemmat on tullu koettua.
Torstaina olis sit sen musavideon katselu Ravintola Teerenpelissä. Silhuetti vetää keikan ilmaiseksi ja aluksi näytetään se video. Jotenkin kummallista katsoa miltä se lopputulos sit näyttää, mut toivotaan et se Outo Pikkumies olis uskottava tyyppi. Mut kaikki vaan torstaina sinne, jos mun pärstää tai Silhuettia haluaa nähdä.
Lämmintäkin on ollu vaihtelevasti. Ravintoloissa kävin perjantaina. Nyt on sunnuntai ja kesäaikaa ollut viikon. Puhelimen olen pitänyt äänettömällä, vaikka eihän siihen kukaan kuitenkaan soita. Pizzaa ja sipsejä on tullut mässäiltyä ja maannu olen oikein olan takaa. Seuraavalla viikolla juoksen taas ja lenkkeilen ja olen terveellinen. Rahaakaan ei ole yhtään, mut toivottavasti selviän ja ainahan mä jotenkin oon pärjänny. Hyvin olen pärjännyt. Mullahan menee ihan tosi hyvin. Monilla menee huonommin ja mulla on jopa voimaa auttaa niitä jolla ei mene hyvin. Jos se laulaminen on mun suurin ongelmani, niin ei se kauheasti ole. Kuten sanotaan:"Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"!
Eli kohta on pääsiäinen ja viikot on lyhyitä. Lomalle pääsee ja kotiin pääsee ja Singstaria pääsee testaamaan ja vanhat kaverit kaikki te ootte mulle tärkeitä ja olis niin kiva teitä nähdä teitä ja meitä ja kaikkia ja olla vaan ja mahtavaa kun on kevät ja en kulje Hakaniemen rantaa vaan pää pystyssä katuja jotka ovat luotu minua varten.
Back in business... Musta tulee vielä jotain!!!!

Olipas tää hienoo!!!


"Itkin kun luin Saima Harmajaa, koska joskus musta tuntuu, että minulla ei ole mitään elämässä, vaikka minulla onkin kaikkea mitä toivoa voin. Häntä pelotti... Nuorta tyttöä, joka tiesi loppunsa lähestyvän."

Sairas

"Pienet ja kärsivät tähdet
katsovat kaupunkiin.
Olen niin väsynyt tänään
tuskiini hiljaisiin.

Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin.
Taivaalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin.

Siitä on liian kauan.
- Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen. "

- Saima Harmaja 1931 -

Mukavaa ja murinaa, mut mielenkiintoista

Kevät tuli ja meni ja tuli taas ja on tulossa. Eli jees, siis lunta ei oo ja sää vaihtelee -9:stä +9:iin, joten mielenkiitoista. Mä ottaisin ton kevään jo ihan kokonaan itselleni ja lämpöä ja hyvää mieltä. Onhan tää hassua ku ilmasto vaihtuu niin kovasti, mut ei pelota, mut otan sen huomioon.
On ollu mielenkiintoista. Tunteet heittää vuoristorataa taas. Siis koulussa. Välillä on huippua, siis todella hienoo. Ja sen proggiksen nimi on "Saari jolla ei ole rantoja"! Tanssitaan siis aivan perkuleesti ton Nummisen Arin johdolla ja on varmasti tulossa aika tykki proggis. Baletti saa mut kyl aika vittuuntuneeksi, koska en vaan saa niitä liikkeitä kohdilleen. On välillä sellanen robotti tanssiaisissa olo. Liikkeet menee siis suunnilleen, mut ei sit kuitenkaan. Mut hermojen pitoa harjoiteltava. Kuitenkin ne itse sarjat on kyl tosi hauskoja ja niitä on mielenkiintoista tehdä. Et syksyllä kaikki kassomaan... Ja laulaminen masentaa. Haluan oppia sen kunnolla.
Se mitä kaks vuotta tuol koulussa on, ni se vituttaa. Hieman pelottaa ja vituttaa. Mä oikein osaa päättää mitä tehdä ja en tiedä osaanko oikeastaan mitään. Pitäis varmaan vaan olla rohkeempi luottaa hieman itseensä. Mutta kun jotain pitää valita, ja sitten vielä tuntuu et muut saa enemmän kuin itse, ni siitä tulee sit vaan paha mieli ja hampaiden kiristystä. Olenpas minä nyt taas höhlä. hmmm... Hyi hyi hyi! Ota ittiäs niskasta kii... Senki hölömö!
Huomenna on perjantai ja rahaa ei oo... Mut ei se mittään, koska mulle tulee kiva viikonloppu. ja mielenkiitoinen tietty. Pitäis pyytää joku/joitain käymään ja höbötellä ja hubitella ja olla vaan iisiti ja kivasti ja nauraa vaan!!! Joo, tulkaa käymään, mitä muuta sanomaan...
Noh kuitenkin tänään tulee Idols. Ja niistä tippuu ehkä tänään Kristian. Tai Anna... Kristiinalla kyl aika heikot biisit kyl. En tiedä... Sama kai tuo, mut yllättäisitpä ne mut niin et karvat olis katossa.

"Tämä voi olla,
koko elämämme ihanin päivä,
ajetaan hiljempaa"

-PMMP: Matkalaulu-

Ihmiset: Kokoomus!!!

Eikö tää pelota ketään??? Kokoomus on Suomen suurin puolue. Vaalivoittaja ainakin. Porvarit tuli ja voitti. On se kumma, että kokoomus sai hienoilla mainoksilla ja paljolla rahalla ihmisten päät kääntymään. Miten käy meidän, joilla ei ole varaa tai mahdollista yrittää. Mä oon opiskelija ja tuleva taiteilijan puolikas ja nyt meidät ottaa haltuunsa porvarihallitus. Jos ihmiset äänesti Niinistoä henkilönä eduskuntaan, se on jotenkin ymmärrettävää, mutta nää oli perkele puoluevaalit ja nyt mua oikeasti pelottaa ja oon todella surullinen kuinka meidän täällä käy. Oikeisto tuli ja puhuu jostain uusista tuulista. Kauniit puvut, siloinen imago ja oikeistolainen ajattelu on heidän valttejaan. Onko arvot oikeasti muuttumassa huonompaan. Vai mitä mieltä olette?! Mä oon surullinen...

Katotaan miten pojan käy näin perjantaina, loman viimeisenä päivänä

Tänään haluaisin lähteä ulos. Lomani kunniaksi. Joku lainaisi 20-40e ja sais nauraa. Hymyilen, koska tiedän että se tekee läheiseni olon paremmaksi, mutta oikeasti mua ei edes naurata. Haluaisin vain mennä ja pitää hauskaa. Olen itsekäs ja rasittava välillä, mut tänään hymyilen niin kauan kuin tiedän menenkö nukkumaan nyt vai vasta aamulla. Turhaan en jaksa valvoa... Mutta tuskin tänäänkään tapahtuu mitään mistä olisin oikeasti iloinen. Tv on tylsää, leffa vois olla jees, keskutelu ja hempeily ei maistu ollenkaan, mut kunnon toiminta ja vaaralliset tilanteet olis mieleen. Ja puhuminen jostain asiasta mistä jotain tiedän. Paskan jauhaminen olis kivaa ja mielipiteistä puhuminen piristäisi. No tää on vaan mun haaveita...

Mulla on lomaa!!!

Tänään on ollut heikko happi. Eilen tuli käytyä hieman ulkona. Tästä johtuen en osaa oikein sanoa mitään. Papalla oli 80v synttärit ja sukujuhlat on kyl nasta juttu. Kiitos kaikille siellä olleille...
Sit en oo lomalla kauheesti tehny mitään. Ollu vaan. Kävin lenkillä ja puol tuntia jaksoin juosta. Oli kuuma, melkein 10 astetta. Mut joo, nyt alan taas lenkkeilemään. Tulee niin hyvä olo ja energiaa paljon. Huomenna YLE:lle koekuvauksiin ja siivotakin pitäis. En osaa nyt kirjoittaa oikein mitään. Haluisin laulaa!!!
Viekää mut karaokeen... Huomenna! Hih!
Tsemppiä jätkille ulkomaille. Ottakaa rennosti.
Idols tulee taas huomenna. Mainostaminen ei kannattanu, Mia tippui viimeks. Hieno ääni tytöllä, hieno. Mut Ari sit voittoon... Eiks nii?!?
Pitkään aikaan ei oo ollu mitään biisiä täällä mitä mainostaisin.
...
Eikä tuu nytkään mitään mieleen.
...
Ei tuu!
Käyn nyt katsomaan todistettavasti syyllistä. Se on hyvä! Palaan taas asiaan.
Pikku Vampyyri käyntiin nopeasti. Odotan sitä. Kesällä sitä mennään... JEEE!
Haistellen huomiseen, kepeätä kevättä... Vai mitä SAU?
Äänestäkää sit sunnuntaina ihmiset. Omaa ehdokasta ja puoluetta... Ei voi valittaa jos ei äänestä.
Ja ilmasto lämpenee ja asiat voi mennä huonosti, joten nauttikaa tästä hetkestä ja olkaa onnellisia siihen asti kuin voitte. Miks turhaan masentelee ja valittaa, jos voi olla onnellinen.

Kirje Mainos Tunnustus

Hei!
Mitäs sulle kuuluu? Mulle kuuluu tosi hyvää! Hei mä oon onnellinen ja mä voin hymyillä silloin kun mua hymyilyttää. Mitä teit viikonloppuna? Mä kävin Ideaparkissa ja sit mä join hieman viiniä ja olin kotona. Ostin itselleni uudet housut ja uuden paidan. Kesää varten piti myös hankkia uuden aurinkolasit, ne on tosi hienot ja sopii mulle tosi hyvin. Kävin katsomassa myös Dreamgirlsin ja se oli tosi hauska. Se Jennifer Hudsonin hahmo Effie White on siinä tosi hyvä. Laulaa todella hienosti ja muutenkin tosi hyvä meininki jäi koko elokuvasta. Mä tykkään paljon discomusiikista. Mistä sä tykkäät? Olen syönyt hyvin ja käynyt ulkoilemassa. Huomenna aloitetaan tekemään juttua nimeltä Saari ilman rantoja. Tosi kiva päästä tekemään juttua, kun en ole pitkään aikaa tehnyt mitään isompaa. Mulla on viikko koulua ja sitten pääsen hiihtolomalle. Menen pappani 80-vuotis päiville. Aion juoda sielläkin hieman viiniä. Karaokea minun tekisi mieli laulaa. Muista minua paljon. Kirjoittelen taas. Sano kavereille terveisiä!!
T: J-P

Ps: Mä jatkan nyt sillee tavallisesti!!

...

*MAINOS*
Tampere Film Festival ensi viikolla. Se on hyvä tapaus!!!
Muista äänestää vaaleissa!!! Äänestys alkaa jo keskiviikkona!!!
Äänestä Ari tai Mia voittoon Idolsissa!!!
Muista naisia 8.3!!!
*MAINOS*

Mä valvon näitä öitä, koska olen yöihminen. Twin Peaks oli tänään hieno. Pelotti jopa. Hieno fiilis jäi kun sillee karvat nousee pystyyn. Ei mulla oo mitään sanottavaa paljoa, mutta ystävät ja toverit. Muistan teitä vaikken aina soitakkaan tai laita viestiä. Haluaisin olla teidän kanssa aina kun sitä pyydätte ja haluan pitää teidän kanssa juhlia. Te olette minulle tärkeämpia kuin minä itse ja vaikken teitä ystävänpäivänä muistanutkaan, muistan teistä jokaisen nyt, tällä hetkellä. En aina osaa soittaa ja pyytää, mutta pyydä sinä minua. En halua olla kylmä tai olla aikuinen. Haluan olla ystävä. Sellainen ystävä, jolla on väliä ja joka voisi oikeasti auttaa. Harmi ettei viikossa ole muutamaa päivää lisää. Haluan omistautua teille ja yritän parantaa tapani. Kiitos teille kaikille!!!
Ystävänne ja toverinne!!!

"Ja mä olisin halunnut säästää sut kaikelta tältä"

Rankka ja kylmä viikonloppu takana. Kiitos Silhuetille ja koko työryhmälle mukavasta musavideon kuvaussessiosta. Ja etenkin Reima, sun kans oli helppo tehdä töitä. Menkää kuule ihmiset Viialaan, se on omituinen paikka. Mut kiirastorstaina sit tulos nähdään ja kai se netissäkin kovasti sit pyörii... Hieman jännittää miten hommani hoisin.
Pikku Vampyyrikin alkaa varmaan oikeasti tuntumaan proggikselta kun keskiviikkona tavataan. Ja sit tietää hieman mihin tästä suunnataa ja mitä odottaa. Mut siitä en osaa sanoo mitään.
Eilen otimme muutaman oluen. Tölkkejä täynnä koko keittiö. Hienon näköistä ja siivoomisen arvoista. Sit huomenna pitäis taas lähtee, kun keskiviikkokin vapaa. Voi harmi, että ottaa päähän... Joo huomenna vaan tanssitunti ja sit... Ou raidiraid ja hippulat vinkumaan. Mul ei oo mitään tekemistä... Heh!
Koekuvaus lyhäriin takana ja mä oon yksin kotona melkein koko viikon. Seinät tuntuu hengittäviltä ja ihan kuin joku kuuntelisi jostain. Pienet äänet muistuttaa suurempaa rasahdusta, mutta aika menee eteenpäin, se liikkuu kuin pehmeä usva korvien ympärillä, ei kiire, ei tylsää, mutta hyvä olla, vaan olla. Pelottaa ja on turvallista. Voi tätä suuren tilan outoa huminaa.
Muistakaa ihmiset se intohimo. Mihin vain. Elämään, rakkauteen, seksiin tai vaikka kävelemiseen. Kunhan se on siellä.
Älkää verratko toisia ihmisiä ympärillänne toisiin. Se on pahinta mitä voi tehdä. "Sen kanssa kaikki oli paremmin" tai "se teki sitä ja se teki tätä". Sitä ei tahallaan tee, mutta varokaa, se voi tapahtua. Muistakaa, kunnioitus toisia kohtaan. Hymyilkää...
Onpa kumma fiilis. hieman kylmä. Meillä on kylmä. Tiivisteet. Ja meillä kävi mahtava koira. Ja kiva oli vaan olla ja jutella. Kiitos kaikille... Ja ikävä on ihanan inhottava tunne!!!

Onko nauru kateessa?! Mene Youtubeen ja laita sanaksi Comedy Barn ja sieltä se missä vanhus nauraa. Siinä kestää minuutin ja sitten alkaa. Laita kovalle. Öitä!!!!

Jotain on tapahtunut

Mä oon onnellinen ja tuntuu vapautuneelta. Suosittelen irtiottoa elämästä, panostamaan itseensä ja kohtaamaan pelkonsa. Se tekee hyvää!! Rahaa meni, mut itsepähän olen ne tienannut. Lämpöä, vaihtelua ja paljon puhetta... Se on ne perusasiat, jotka elämästä yleensä katoaa, mutta nyt ne taitaa olla taas hyppysissä, siis ne langat. Kiitos kaikille...

Kotiinkin oli kiva tulla!! Arki voi olla kivaa.

Ja ME TEHDÄÄN SE PIKKU VAMPYYRI SINNE ORIMATTILAAN!!!
Luoja todella soi minulle suuria asioita ja kiitän siitä.

Nukkua en haluaisi ja aionkin valvoa hieman. Kuunnella hiljaisuutta ja katsoa Hanna Pakarisen Euroviisu voittoa uusintana. Helsingin reissusta lisää myöhemmin. Hyvä reissu...

Tekis mieli napostella ja hymyillä ja olla onnellinen. Ihan turha täs elämäs on yrittää mitään, koska aina onnistuu kun ei liikaa yrittele. Uskon siihen, että meille jokaiselle on annettu tie jota kulkea ja jos yrittää liikaa venkoilla siltä tieltä pois niin kuseen joutuu. Jos ei ymmärrä sitä mitä itseys on, niin on aika hukassa. Itsekkyys - itseys käsitteet pitää erottaa ja eikä pyrkiä olemaan jotain muuta kuin on ja antaa muiden olla sitä mitä he ovat. Mielipiteet on tärkeitä! Niistä on hyvä pitää kiinni ja kuitenkin kunnioittaa toistenkin aatteita.

Politiikkaan en lähde sen enempää, mutta oma ehdokas vaaleissa kannattaa harkita huolella. Se on sinun henkilökohtainen edustajasi siellä eduskunnassa. Valitse puolueesi ja kantasi ja halua sinne ihminen, joka ajaa sinun asiaasi. Se suurempi päätös kuin uskotkaan!

Hyvää yötä ja kiitos vielä kerran kaikille mun viikonloppuun osallistuneille!!!!

Päivän biisi ja huippu sellainen:

Muse - Map of the Problematique

Ystävät, tänään on teidän päivänne

HYVÄÄ MAHTAVAA JA UPEAA JA LÄMPÖISTÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!!

Nyt on päivä jolloin uskaltaa jopa koskea vierustoveriin ja antaa hänelle halaus. On päivä jolloin sinä, minä ja jokainen meistä on toiselle ystäviä. On sallittua katsoa silmiin ja ottaa toista kädesta ja sanoa helpot sanat: "Hyvää ystävänpäivää". Hymyilykään ei ole kiellettyä ja toisia ihmisiä lähestyminen on helppoa.
Halauksia, kosketusta ja lämpöä on nähtävissä kaduilla ja kodeissa. Tänään ei vihollista lyödä kuonoon, vaan se voi odottaa huomiseen. Juroimmatkin äijät ostavat lahjoja ja ujoimmatkin tytöt pussaavat poikia julkisesti poskille. Pieni tekstiviesti, sähköposti tai jopa kortti voi piristää monen mieltä tässä synkässä ja kylmässä helmikuun paatoksessa.
Ruokaa saa kaksi yhden hinnalla ja elokuviinkin kannattaa mennä kaksin katsomaan jotain höpöä. Vanhemmat soittavat lapsilleen ja hellyys on huipussaan. Jotkut eivät voi olla keskenään tätäkään päivää, mutta tänä päivänä ikäväkin nousee uuteen potenssiin ja hellyyden sanat vaihtuvat kännyköiden välityksellä. Miten onkaan ihanaa nähdä punaisia sydämmiä viljeltynä jokaiseen näyteikkunaan ja hyvä mieli valtaa maan.
Muistetaan kysyä toisiltamme tarkoittaen: "Mitä kuuluu?" ja tervehditään naapurin Kallea, vaikkei hän aina olekaan sinun paras kaverisi. Sotakirveet haudataan ja sukulaisia muistetaan. Mulla on serkkuja ja mulla on myös ala-asteella ollut Pentti samalla luokalla. Hullutellaan ja ollaan vilpittömiä toisillemme. Uskalletaa heittäytyä ja luottaa siihen, ettei vieressä oleva Tiina olekaan valehteleva lehmä, vaan ihminen, ystävä, kuten minä. Muista ystävää ja muista itseäsi. Tänään on päiväsi...

Voi kunpa tämä päivä voisi olla joka-ikinen-päivä.


(... Mä lähden reissuun päivällä, joten kerron välillä mitä ihmettä mulle tapahtuu!)

Kylmä, ihan kamalan kylmä

Mä lähden huomenna reissuun. Helsinki kutsuu!! Odotan sitä reissua todella. Saa mennä ja mökeltää pitkin katuja ja puhua tuntemattomille omituisia. Huippua nähdä vanhoja ja vielä vanhempia ystäviä, joita on mul on ollut todella ikävä. Luulen myös, että maailmaa tulen parantamaan ja ehkä myös joissain asioissa saan solmutkin auki sisältäni. Onhan se mielenkiintoista nähdä millaisia ne klassikot siel TeaKis on!
Lentopallossa oltiin toiseksi viimeisiä. En ollut oikein terässä. Eikä kyl ollut muutkaan. Mut kyl me kampoihin pistettiin ja pisteitä tuli kuitenkin lähemmäksi kahtakymmenta per erä. Yksi joukkue voitettiin, joten hää hää Hämeenlinna.
Odotan sitä puhelua!!! Ei se tuu koskaan. Ihan tyhmää kun odottavan aika on pitkä. Aika vaan matelee ja käyn joka hetki kärsimättömämmäksi (sanahirviö). Mut kyl se sit selviää. Tulokset saisivat jo tulla ja näissä testeissä posiitivinen on vain hyvä asia.
Mul on kylmä, tuun ehkä kipeäksi. En taida jaksaa. Oon terve ja sillä selvä. Tein jopa rakkaalle ruokaa ja aion yllättää sen tiskaamalla astiat. Lepyttelen, koska lähden ystävänpäivänä pois ja en haluisi olla ilkeä ja tylsä, mutta joskus asioita vain tulee eteen ja mun pitää tehdä, mitä mun pitää.
Odottelen jo huomista. Tänään olis vielä luvassa pakkaamista ja Konservatorion Brecht veto: Mahagonnyn nousu ja tuho. Se kestää ruhtinaalliset yli 3 tuntia, luulen etten jaksa sitä kokonaan katsoa, mutta tietenkin haluaisin lumoutua. Aina haluan lumoutua. Voi jos näkisin jonkun jutun minkä takia lumoutuisin. Tai edes jotain mikä saisi mun sydämmen pamppailemaan ja järjen juoksemaan vastapäivään. Se on hieno tunne.
Intohimo on tärkeintä elämässä. Se kattaa alleen kaiken. Rakkauden, työn, tulevaisuuden ja itseni. Intohimo! Onpa se hieno sana!!!

Summa summarum

En vieläkään tiedä mennäkö vai eikö mennä sinne Orimattilaan touhuamaan. On se kumma, että ihmisille luvataan ilmoittaa jotain, joka on ilmoitettaville ilmoittajia tärkeämpää... Ja mä en jaksa odottaa sitä tietoa. Parempi että tulos tulisi, olisi se mikä vain, niin kunhan nyt kertoisivat. En jaksa siitä jauhaa enempää.
Huomenna pelaamaan lentopalloa teattereiden väliseen lentopallo turnaukseen. Lähtö on seiskalta ja kello laukkaa nyt jo vaikka mitä, joten nukkumaan pitäisi itsensä sijoittaa, mutta yökyöpeli mikä yökyöpeli. Hauskaa mennä pelaamaan, mut jotenkin ei vain jaksaisi. Yllätys, en jaksa. Perkeles mä tälle ei-jaksamille vielä taivaan(kin) merkit näytän...
Viikonloppu oli sellainen hieman viiniä ja hieman sympatiaa ja lämpöä ja ääääh... Mä kaipaan nyt tulta ja rouhuja. Seuraava viikko voi olla kyllä aika räimettä, kun on toi Porin reissu huomenna ja sit keskiviikkona Helsinkiin ja siellä sit olenkin sunnuntaihin asti. Mekastan ja menen ja räjäytän elämäni liekkeihin. Otan vapaata ja näytän itselleni kuinka sitä oikeasti hymyillään.
Pimeys on hassu juttu. Mä vaan oon ja oon tyytyväinen. Hiljaisuus ja sellainen lämmin huntu, joka laskeutuu mun ylle. Ajatukset menee oikeisiin lokeroihin ja joskus saattaa jopa pelätä sitä mitä ei näe tai tehdä merkityksiä äänille joita kuulee. Mahtavaa kun väsyttää. Nyt on kai aika mennä nukkumaan... Vaik olishan tässä poristavaa, mut luovutan ja oon kerrankin fiksu.

On kuitenkin toiveita, joita toivon. On toiveita joita pelkään toivoa ja toiveita joita en tiedä toivovani. Mutta toiveita on ja ne toteutukoon. Ilman toivoa en olisi mitään!!!

"Usein hauskuus tulee vain sattumalta!"

Eletään kylmiä, jännittäviä aikoja

Mä olin ekan kerran koulussa tänään koko viikolla. Oli se outoa. Kaikki kyseli missä oon ollu ja mitä tehny ja kaikkee, mut mitä siihen sanomaan... Ollu kotona, ollu paskana, ollu vaan, miettiny, ollu kipee... En oikein tiedä mikä se oikea vastaus olis sit ollu, mut eikö se oo pääasia, et mä kuitenkin menin sinne. Kyllä mä tykkään olla siellä, mut välillä tuntuu, et roikkuisin jossain kielekkeellä ja pidän lujasti kiinni etten vain putoa. Jotenkin tuntuu, et välillä se on niin pienestä kiinni, et tipahdan maahan. Tyhmä minä... Onnellinen mä oon ja ollu ehkä hieman maassa.
Tiistai meni taas rymytessä. Karaokea lauloin päin persettä ja touhotin niin ettei oma pääkään pysynyt perässä. Oli sillee kyl siistiä ja pidin siitä reissusta. Sain mennä ja kiva oli oikeasti kuulla, ettei mun poissaolot oo jääny huomaamatta. Ja nyt on sillee, et motivaatio taas palailee ja joidenkin ihmisten kanssa työskentely vaan piristää mun päivää, sille ei voi mitään. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja, pam, pum ja pukutipum aloitan tyhjältä pöydältä.
Ari voittaa Idolsin ja Ari on hieno esimerkki siitä, mitä se esiintyjyys on. Kun sitä vaan on ja tekee kaiken sydämmellään ja suurella sellaisella, lisää mukaan hieman intohimoa ja tukun kunnianhimoa ni pakkaus on koossa. Ari on siitä hieno esimerkki. Sä jätkä voitat sen kisan, jos vaan et anna kusen nousta hattuun.
Huomenna on suuri päivä. Se on se päivä mitä oon oottanut ja hieman pelännyt ja sillee pohtinut. Huomenna ne varmistaa miten sen kesäteatteritilan käy. Latoteatteri. Mä haluun tehdä sitä hommaa, tehdä jotain ite, jotain suurta ja mielenkiintoista. Mä oon ollu siitä niin innoissani, etten jotenkin oo ajatellut, et jospa me ei saadakaan sitä... Nyt pitää yrittää nukkua yön yli ja huomenna se nähdään. Eli huominen päivä on joko maailman hienoin tai sit ei oo maailman hienoin. Oikeasti en oo nyt sillee menettämässä mitään rahaa tai mitään, mut jotenkin mä uskoin ja uskon tähän Pieneen Vamppyyriin... No kuten sanottu, jos Luoja suo.
Huomenna laulan, otan laulupäivän. Reissaan kohti Keski-Suomea ja ehkä oon siellä sit tyytyväinen. En edes tiedä haluunko lähteä. Mut onhan se mahtavaa mennä kotiin... Pääsee olemaan ja rauhoittumaan oikeasti. Toivottavasti. Kaipaan nyt kuitenkin huomioita. Paljon huomioita. Enkä ihan keneltä tahansa, vaan ihmisiltä joita minä arvostan.

"Minusta on hienoa tuntea joku josta voin olla ylpeä ja minusta on hienoa, että he ovat ylpeitä myös minusta"

Takana kuun eka viikonloppu

Multa revittiin ne hampaat ja verta tuli enemmän kuin laki salli. Oli outoa herätä yöllä tunteeseen, että suusta purskusi verta. Sitä oli joka puolella. Aamulla jouduin takaisin hammaslääkäriin ja siellä sit ommeltiin lisää mun suuta ja annettiin lisää lääkkeitä... Ja artisti maksaa, niinhän se menee.
Uskoinko itsekään, et jaksaisin olla koko viikonlopun tekemättä mitään. Silhuetin musavideon tapaamisesta se lähti. Join yhden ja sit toisen ja taas muutaman... No taas sitä mentiin. Vipillä sisään ja sangriaa mukaan. En kuitenkaan vetänyt liikaa, mut sillee et puhuminen maistui.
Jotenkin kuitenkin tuntui sinä iltana, etten ollut se mitä halusin. En kokenut huimaa viihtymiskokemusta, en ollut liekeissä tai en vain jaksanut keskittyä olemaan iloinen. Poski turvoksissa ja naama kalpeana kuitenkin jaksoin pitkään ja saldona oli kyl ihan hauskat kemukset.
Koulu ei maistu. En mennyt tänään. Menenkö huomennakaan?! Ei siellä oikein ole mitään, mut en jaksa aktiivinenkaan olla. Enemmän mietin sitä jospa Luoja minulle soisi perjantaina sen onnen, että minä todella tekisin kesällä jotain, mikä saisi minut hihkumaan riemusta. Perjantai, se on toivottavasti onnen päivä...
Kaipaan Pupu Tupunaa ja discopallo katossa roikkuu ja helvetti olen iloinen siitä, että mulla on toi Riston uusi levy. Se on jotain, mitä ei rahalla saa... Oikeaa tunnetta ja hyvää meininkiä. Aurinko Aurinko Plaa Plaa on viiden tähden paketti, joka ansaitsee jokaisen kuulijansa. Mahtavaa menoa, joka ei irtoa helpolla, mutta siellä on jotain lämmintä siellä syvällä.
Menen sitten kouluun tai sitten en, niin olen kuitenkin onnellinen.

-Minä olen kuin kaide. Tuen sinua, jos luotat minuun ja pidät minusta kiinni!-
J-P, Opistolla 2003 tehdessämme vertauksia

Suden päivä

Hampaat läks! Kauheaa... Hampaat on ollu mulle aina sellanen elämän synkkä puoli. Tänään kävin poistattaa kaks viisaudenhammasta ja ne oli molemmat todella tiukassa. Hammaslääkäri sanoi ettei ollut koskaan nähnyt niin tiukkaa alaviisuria näin nuorella kaverilla... Siitä mä olenkin todella onnessani... Noh hammas on nyt kotona ja toivotaan, et keijut tois mulle nyt sit lahjoja ja lopettais tän veren puskemisen. Turvotusta oli tuskin lainkaan. Kokemus kyl sillee hyvä! Ei sattunu yhtään ja hammaslääkäri oli tosi mukava. Mut se, ettei se tora lähteny helpolla, ni se syletti todella ja vieläpä kirjaimellisesti.
Kummisetä Kaitsu oli tänään hyvä Suden Vuosi elokuvassa, Hyvä Kai... Jee!! Ja oli muutenkin näin suomalaiseksi leffaksi hienon lyyrinen ja hyvän kuuloinen ja näköinen. Pidin kyl... Tuohon suuntaan vain ja sit mut mukaan ni tehdään historiaa ja voitetaan Oscari.
Kiitos ja Anteeksi on sanoja joita kannattaa käyttää!!! Ne on tärkeitä!
Viikonloppu... Lääkekuuri... Ehkä en välitä... Mihin se mut vie? ... No toivotaan et tästä viikonlopusta olis kerrottavaa niille toivotuille lapsille ja niiden lapsille ja ehkä mäihällä vielä niitteki lapsille.

-Mul on lievä skolioosi, joka ei vaivaa paljoa, mut onneksi opin tekemään selkälihaksia oikein ja sit mä opin piruetin kuin baletissa konsanaan-

Sinisin sävelin

Outoa! Ei tässä elämässä oo mitään hätää, vaikka joskus tuntuu siltä et on. Mä en oikein tiedä missä mennään. Nyt olen ollut toisaalta todella maassa ja kuitenkin mä oon taas onnellisempi kuin koskaan. Olen aina sanonut et elämässä pitää olla ylä- ja alamäkiä, mutta jollain kohtuudella kuitenkin. Halusin tänään juosta karkuun. Huutaa ja itkeä. Olla ilkeä, unohtaa ja olla se epävarma Minä itse, joka olen joskus ollut. Mutta ei... Olin vain ja odotin, mutta kukaan ei antanut kättään tai sanonut näitä niin maagisia sanoja: "Mitä sulle kuuluu?" Tunsin itseni pienemmäksi kuin se miksi minä itseäni ajattelen.
... Mutta ei vaivuta synkkyyteen. Ystävä soitti taas. Siis aina eri ystävä, mut mukava sanoo, että ystävä soitti ja hyvä kun soittelevatkin. Se kertoi, että jotain, mistä olen ollut innoissani, niin se voi ehkä onnistua ja vielä suuresti ja kuten amerikaksi sanotaan: "Big time". On paikka, on mahdollisuus, on yleisö. Viikonloppuna nähdään olenko ensimmäistä kesääni näyttelemässä oikeassa kesäteatterissa, sen jälkeen kun olen kouluni aloittanut... Siis ulkona ja talkoota ja sadetta ja tuskaa ja kivaa ja jännää ja kaikkee sitä mitä nyt tarviin. Kerron lisää, jos tää nyt onnistuu, mut se kuullosti NIIN kivalle. Ainakin tuntuu et tää ystävä tekee asialle todella jotakin.
Mul ei ollut hammaslääkäriä. Se peruttiin, koska edelliseen menin väärään aikaan tai siis heräsin väärään aikaan, mut kuitenki. Nyt se mun viisauden kasvattanut hammas poistetaan. Pelottaa... Voin myöntää. En samanlaisesti kuin korkeita paikkoja, mut mietin: et mitäs sit loppuviikosta ja mitäs vidua sit jos en pysty tekemään mitään... No tyhmiä etukäteispohdinta-ajattelumalleja. Tilanne tulee eikä sille mitään nyt voi.
Elämä vois kääntyy nyt iloisempaan suuntaan ja toivo vois tuol kuulkaas syrämmes viritä taas siihen pisteeseen et uskaltais taas iloita vaan et aamu on ja ilta tulleepi. Sininen hetki oli tänään oikeasti todella kaunis, vaik pään sisällä sinisyys vaivaakin... Ja päätänkin hienon yhtyeen Egotripin tekstin pätkään... vai laitanko kaks?!?! No katotaan miten käy:

"Tiedän miksi sydämeni laulaa
aina niin
sinisin sävelin
Se tahtoo näyttää näin sen kuinka mun käy
jos en
jos en enää mee eteenpäin"

- Egotrippi: sininen -


"Kerrohan mistä mustat varjot nuo
aina jostain tiensä minun luo
tuntuvat ne löytävän
käsiinsä mut etsivän

Kerrohan miksi vielä matka tuo
enää varjon verran valon luo
jatkuu vaikka tiedän sen
vaativan vain askeleen"

- Egotrippi: mustat varjot -

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Mitähän mä taas valitin. Se torstai oli kyl ihan jotain muuta kuin toivoton. Koko yö meni ja enemmän. Ideoita lensi ja pääsi oikeasti vain puhumaan. On omituista tavata ihminen, joka on sellainen jolle pystyy sanomaan ihan oikeastaan mitä vain. No mukavaa oli.
Koulussa käyminen ei kauheasti maistu. Ei hyvita nyt. Mut ei sen aina tarvitsekaan huvittaa. Mukavempia on kaikki muut projektit jotka liittyvät omaan ammattiin. Musavideot ja kesätouhut on nyt vain mielessä, mut koulu ei kiinnosta kauheasti.
Mulla on varmaan joku helvetin identiteettikriisi taas sen miljoonannen kerran, mut nyt se ei tunnu pahalta, vaan ehkä jopa mielenkiintoisemmalta kuin ennen. Viikonloppu on ollu tällänen ihan jees. The Queen oli siisti leffa. Ja nyt mua vedetään hihasta kokoajan, et en pysty enää jatkamaan...
Mut joo, ehkä jotenkin vain outo ja sellanen tyhjä ja täysi olo yht´aikaa. Kiitos vain kaikesta. Lotossa en voittanu, mut ehkä en ollu siihen valmiskaan.

*Lause kerrallaan*

Huono olo. Vituttaa... En menny taaskaan enkun tunnille! En vaan päässy. Eilen tuli käytyä juomassa muutama 50 sentin olut kaupungin mauttomimmassa ravintolassa. Voitin Black Jackissä muutaman taalanki. Oli kyl hauskaa. Sai pelleillä ja höpöttää ja nauttia siitä mahtavasta mauttomasta musiikista. Coco Jambo ja illan välihitaat osu kyl kuin halko päähän. Hassua ja kivan mautonta. Tykkäsin.
Kevät tulee ja mä en tiedä miks, mut mua aina jotenkin masentelee. Pelkään, et se alkaa ja ehkä siks on jotenkin tympee olo. Tai sit se vaan on tää olotila. Hassua et sitä pelkää ja epäilee kaikkea. Itseään eniten, mut kuitenkin. Haluisin vain mennä ja tulla ja höpöttää omiani. Mut eihän sitä kukaan oo kiveen kirjoittanu etten sitä sais tehdä, mut en kai saa. Vittu! Siis oon kuitenkin vielä aikasta nuori ja nyt on sillee hieman rahaa ja haluisin vain käydä kattomassa nähtävyyksiä ja olla sellanen iloisen huoleton. Tutustua ihmisiin tutustumatta niihin oikeasti, nauraa ja pelleillä. Valvoa aamuun ja jos ei nukuta ni ei nuku ja sitä sellasta mahtavaa vapautta mikä on ollut minulle elin ehto <--- Onko toi muuten yhdyssana? Elinehto, elin ehto... Kai se on. siis niin jotenkin jaksan.
Säännöt ärsyttää. Kyllä sitä sit haudassa kerkeää tottelemaan. En tarkoita et kaikki saa tehdä mitä haluaa tai et ei oo mitään kieltoja, mut siis ei tartteis nipottaa. Ihmiset sais puhua ja olla kiinnostuneita kaikesta. Maalaisjärkeä saa käyttää ja olla jotain mieltä. Hyvä kun en saa laitettuu kuin lauseita peräkkäin, mut se on tän päivän juttu: "Kirjoita lause kerrallaan!!!"
Kuntoilua lisää ja karaokea. Laula niin opi laulamaan. Sitä mun pitää tehdä... Sen haluisin nyt oppia sillee et laulamisessa pärjäis.
Launtaina kattomaan Queen. Olis kiva jos äitikin tulis mukaan. Mut nyt ootan Idolsia ja sitä Iron Maiden poikaa, joka voittaa. Ja sit Antti Tuisku kakkonen on kans finaalissa, se Nisse ja sit varastomies. Ja se Ruotsissa asunut tyttö on kans jotenkin mun suosikki. Ei se Vandraren vaan se Stronger... Vitti tätä Idolsfetissiäni. Sekin on kivaa. Fetissit tai pakkomielteet on parhaita. Niistä saa pitää kii.
Opin olla ihmisten edessä ja katsoa niitä silmiin punastumatta. Ja saan olla jotain mieltä... No opittu on jotain. Ja laulaminen oli eilen kivaa yleisölle...
Nyt torstai, joka on aika toivoton!!! Mut huomisessa on potkua... Katoppakö se on sellanen juttu että mähän perkiöd piristyin!!!

Kiitos

"Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.

Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.

Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.

Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua."

- PMMP: Kiitos -

Mä en osaa sitä oikein paremmin sanoa... Jos tunnet nyt sydämmessäsi piston, et tää on mulle ni se pisto on varmasti aivan oikea!!!

"Ihan järjetöntä"

Sitä on outo olo, kun 12 sinua huomattavasti vanhempaa ja kokenutta ihmistä kuuntelee sinua ja uskoo siihen mitä puhuu. On tietenkin selvää, että uskon siihen itsekin ja seison sanojeni takana, mutta että todella minua kuunnellaan ja saan ihmiset ymmärtämään, se on hieno fiilis.
Kaksi päivää ilmaisutaidon opetusta takana. Eräoppaiden kanssa opeteltiin statukset, äänenkäyttö ja heittäytyminen... Tai annettiin heille ainakin mausteita siitä, että esiintyminen voi olla hauskaa. "Järjetöntä", "ei oo mun juttu", Mihin tätä tarvitaan" tai "En mä nyt" tuli tutuksi, mutta tutuksi tuli myös "Tosi mukavaa", "Mä ymmärsin" tai "Kiitos, Kiitos, Kiitos". On omistuista kuinka ihmiset voivat inhota tilannetta, että joutuu muiden eteen, ainakin ihmisenä, joka sitä tekee työkseen, mutta eikö elämä ole kuitenkin esiintymistä joka ikinen päivä. Kohtaamisia, puhumista ja vuorovaikutusta. Sitä se näytteleminenki periaatteiltaan on.
Väsymys kalvaa hieman. Uupumus. Viikonloppua ei ollut ja aherrus alkaa taas huomenna. En jaksaisi puhua, olla vuorovaikutuksessa, se minulle sallittakoon, mutta haluaisin vain hetken hengähtää ja puhaltaa ulos, olla lämpimässä ja miettiä kuinka hyvä mun on vain olla tässä. Antaa huminan kaikua päässä ja katsella johonkin tyhjään, jonka ajatuksilla kuitenkin täyttäisi. hmmm... Autuaita ovat levänneet.
Ystävä otti minuun tänään yhteyttä. Se lämmitti. Harmi vain etten ollut seurallisessa terässä, mutta sekin minulle sallittakoon. On se tärkeää vain tietää, että joku edes antaa omasta tärkeästä päivästää minulle edes sekunnin ajatuksissa ja jos sen eteen tekee vielä jotain, kuten soittaa, on minulla taas syytä olla tässä elämässä ja vielä onnellinen.
Harmittaa kun olen väsynyt, olen kiukkuinen, olen kuin pieni kävelä kiukkupussi, joka sanoo hyviä asioita, mutta räjähtää tarpeen sattuessa. En pidä siitä, mutta sekin minulle sallittakoon, koska mä oon kuitenkin tehnyt suuria asioita ja ehkä istuttanut joihinkin sellaista, joka heissä olkoon pysymän.
On mulla yksi stressin aihe. Se liittyy mun haluun pitää kiinni vimmasta pelata pelejä. Ostin kerran pankin rahoilla itselleni mun lemmikin, pelikonsolin. Pieni sininen neliö on käytössä harvoin ja sen herkkuja, uusia pelejä, ilmestyy vieläkin harvemmin, mutta nyt, nyt on uusi peli tullut maisemaan. Se on hieno. Persialainen prinssi hyppii kauniissa antiikin maisemissa. Mun unelmat arkeologiasta piirtyvät bitteinä ruudulle ja olen kuin toisessa maailmassa. Mutta nyt, ***** nyt, mä oon sellasessa kohdassa missä mun pitäis painaa ***** nappia juuri oikeessa kohdassa, enkä ***** löydä sitä kohtaa ja mulla ***** menee hermot heti ja kun oon väsynyt ni refleksitki on heikot ja eihän siitä mitään tuu. Onneksi oon edes hieman fiksu ja menen nukkumaan ennen kuin mä hajotan ton ***** kuution.
Mut en haluisi mennä kouluun ja oonko neljä vai viisi vuotta, saanko töitä, kuka mut haluu, ei musta oo mihinkään ja oon paljon rumempi kuin muut ja söin taas liikaa. Yhdessä lauseessa varmasti enemmän asiaa kuin koko lätinässä... Mut en oo!! Tai siis oon... Kai! No uskotaan huomiseen... Ehkä mua odottaa yllätys, joka voisi olla enemmän kuin iloinen.

"Ooksä mun kaa sit ens viikonloppuna? Must se ois kivaa!!"

Tanssiminen oli tän päivän juttu!!
Mukava oli pitkästä aikaa sillee päästä oikein meininkiin ja antaa liikkeiden vain tulla. Sai vaan nauttia siitä kun keho vie ja paino johtaa johonkin suuntaan. Jalka nousee ja kun tahtoa on ni se nousee korkeammalle, edes sen sentin korkeammalle, mutta kuitenkin nouseen korkeammalle kuin hetki sitä ennen. Niin hassua ja niin kivaa.
On omituista. Olen suostunut kouluttamaan viikonloppuna eräoppaille ilmaisua. Minä!! Siis mitä minä heille voin antaa. Miten voin olla sen hinnan arvoinen minkä he minusta maksavat?! Onneksi kaveri on mukana, mutta hurjaa ja jännää ja ... Itseasiassa hieman jopa vituttaa lähteä. Opettaa yli 30-vuotiaita, joista suurin osa on miehia, niin leikkimään ja huutamaan. No itsekin olen tässä juuri kyllä 30 lähempänä kuin 20 vuotta... No kuukauden. Mut kyl siitä jotain tulee, ainakin kokemuksia niille.
Kiva olis saada kontaktii johonki. Sillee avautua vain, jolleki vaik vanhalle kamulle. Sillee et vois kertoo mitä miettii, mitä tuntee ja miten suhtautuu, vaik esimerkiksi itseensä. Onhan sitä mahdollista tehdä kotonakin, mutta se ei ole sama. Joku joka ei näe minua joka hetki, joku jolle jokin minussa olisi yllätys tai joku jolle kertoa asioista joiden merkitys on minulle eri kuin se että rakastatko minua tai mitä tämä tarkoittaa. Asioita joilla ei ole nimiä, mutta asioita joita miettii ja asioita joita ei voisi millään haihduttaa mielestä, vaan ne jäävät vaivaamaan jos niitä ei saa kertoa kenellekään.
Avoimuus kaikessa, se on elämän suola... Kiva ei tarvitse olla, jos vain sanoo vain sen mitä ajattelee ja on sitä mitä mieltä avoimesti mitä on. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja oikeus olla kusipää, mutta muillakin on oikeus siitä loukkaantua. Tää maailma on jo hajoamassa, jospa pidettäis vain toisillemme seuraa sen ajan...

Hui, olipas siinä mielen haahuilua kerrakseen.

Itseänikin mietityttää. Mut kuten eräs Elastinen ihminen niin osuvasti sanoo niin:
Anna sen soida!

1. päivä koulussa 2007

Tänään se virallisesti alkoi ---> Arki! Se on taas sitä puurtamista, mut kivaa sellaista. Jäässä oli kyl. Väsytti ja olin ihan jotenkin unisena. Mut se kuuluu asiaan. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa tekstin kanssa leikittelyä. Jospa saisi puhuttuakin jollekin jotakin, eikä vain tuijotettua lasisin katsein tyhjyyteen. Kehitystä on tapahtunut, sen voi sanoa jo tästäkin päivästä. Kiva ottaa itseään niskasta kiinni ja urheilla ja keskittyä, puhua ja katsoa. Tää on sitä elämää mikä on mulle arkipäivää... Outoa, mutta kivaa.

Porukka siel koulun penkeillä notkumassa on jotenkin piristävää. Ei tylsää hetkeä, ei ahdistavaa hiljaisuutta, vaan elämän iloa tai surua, aitoa jengiä. Viihdyn. Olen omieni luona!!!

Jonain päivänä kun minä olen jotain. Sinä päivänä, kun minua katsotaan, sinä päivänä aion antaa itselleni olla ylpeä.

Jaksa nyt kuntoilla, jaksa painaa. Anna sen tuntua ja kestä paineesi. Ole itsesi ja muista, että sinulle on olemassa jokin tehtävä. Tämä ja huominen on sinun... Siis minun, eli sinunkin. On se vaan jännää miten tää maailma muuttuu ja me sen mukana.

Mukavaa olla minä!!!!

Ketjuista?!?!

Groovea ja Discomusiikkia!

Mä oon aika hyvä Aliaksessa. Tai aika tosi hyvä. Mä en tiedä miksi, mut oon aina ollut. Eilen oli hauska pelata. Johtuukohan se siitä et oon jotenkin yksinkertainen vai miks mulle se peli jotenkin kauheen helppo. Joskus musta olis kiva selittää sillee kauheesti ja vaan selittää ja selittää. Oon kyl tosi hyvä tos selittämistouhussa. Selittäminen on mulle sellanen keino ehkä selvitä, tai ainakin se on ollut kai sellanen. Mä oon joutunu tekemään nopeita päätöksiä ja kertoo totuus tai yleensä sanoo jotain pikaisesti ja vaan sanoo jotain jonka takana seison. Musta välillä tuntuu et jos kerron jotain tai sanon ni sit mä jotenkin pääsen pälkähästä. Olisin kyl tosi hyvä valehtelemaan, jos siitä hommasta tykkäisin. Musta valehtelu on perseestä, ehkä kaikkein persein asia maailmassa. En pidä et mulle valehdellaan ja en tykkää valehdella itsekään. Oon joskus tyhmänkin rehellinen, sillee et en osaa sanoo vaik valkoista valhetta jolleki tuntemattomalle. Ehkä mun kohdalla vaan on niin et totuus kuitenkin on vieny mua oikeaan suuntaan.

Näin tän pitää olla. Tulla ajatus mieleen, joka muodostuu toiseksi ja siitä syntyy ajatusten ketju. Mä uskon tai luulen et jos rupee avaamaan näitä ketjuja ni sit voi päästä sellaseen pisteeseen mistä kaikki jotenkin on lähteny. Syitä esimerkiksi ihan normaaleihin asioihin tai vaikkapa ongelmiin. Koska sit kun tälläseen ketjuun laittaa niitä solmuja aina lisää, ni aina kaikki ei edes löydä sit sitä oikeaa totuutta, joka jää lojumaan sen kaiken turhan alle. Mä oon sitä mieltä, että kannattaa pitää ketju aika lyhyenä, et sit jos haluu ni voi olla itseänsä kohtaan avoin.
Onko mitään järkee. Ei kai... No mä ymmärsin.

Groovea ja discomusaa! Sitä oli eilen ja pääsi puhumaan... Se tekee hyvää!! Ja pelata... Joo!

Huomenna loman jälkeen kouluun. On sitä odotettuki, mut kai se odotuskin sit laantuu taas kun sinne menee. On muuten mahtavaa et ulkona on lunta. Kaunista, niin kaunista.

Torstai oli toivoa täynnä ja yllättävät lähdöt on parhaita

Eilen siis lähdin. Hyvin meni. Pääsin lähtemään, haahuilemaan Tampereen yöhön. Hieman keskustelua ennen lähtöä ja selitystä siitä miksi haluan mennä. Outoa on se, ettei mulla ole aina edes syytä, musta on vaan kiva olla ihmisten kanssa ja mennä minne nenä näyttää.

Puoli pulloa viiniä ja suunta Koti-baariin. Koko vanha Hämeenpuiston jengi oli koossa. Kaljaa juotiin ja se maistui hyvälle. Kotiin piti lähteä ajoissa, mutta paskaakos siinä jos meno maistuu nii jatketaan...

Näin opiskelijana sitä kuuluisi käydä näissä opiskelijariennoissa, mutta en ole oikein käynyt. Nyt menimme sitten kovalla kyydillä joihinkin haalarikemuihin. Musta ne haalarit on jotenkin ärsyttäviä, en tiedä, mut jos joku niistä saa kiksejä ni ihan jees. Jonotettiin ja kuunneltiin ihmisten riehumisia. Jotkut tai suurin osa jonosta ei päässyt sisään, mut meille ei ollut ongelma. Mut siellä tuli otettua taas pari olutta tai vähän enemmänki ja rahaa paloi tasaisen tappavaa tahtia. Toivon et huomenna lotossa sit lykästää. Tuli tarve tarjota, mulle tulee aina kun ajattelen et muilla on tylsää jos ei oo juomaa oo edessä... Ehkä se on hyvä tapa, en tiedä. Jalallaki tuli pistettyä koreasti ja sitä perus-settii...

Kotiinkin piti lähteä, mut kuitenkin halu oli jatkoille kova. Vanhaan kotiin mentiin ja oltiin kuin teineinä naukkailtiin pullojen loppuja ja mä ratkaisin miten kootaan se ongelmatehtävä, mis on niitä palloja ja niistä pitää tehdä pyramidi, et jos joskus vahingossa olis rahaa kiinni siinä tehtävässä ni voittaisin. Puhelinhäiriköintiä ja säätämistä harrastin kyllä, mut kyl se iltaki loppui lopulta... Omaan sänkyyn ja lämpimien peittojen väliin!

Nyt pitäis siivota ja mä en pysty ajattelemaan kuin, et Giga-hampurilainen on varmaan hyvä ja et limsa olis tosi hyvää. Mitä opin, no ainakin sen et kannattaa pitää yhteyksiä vanhoihin kavereihin, sen kyl oon jo tiennyki. Ja sitä Toothpastea pitäis käydä kuuntelemassa netissä ja et Oasis on tosi kova bändi. Ja Onnelassa on tooooosi kallista... Ja et varmaan haluisin vaan olla tänään ja olla ja Pan´s Labyrinth oli toooooooosi hyvä ja en tiedä. Jospa vähän valvois tänään ja sit taas antais mielen mennä.

Ei tää taas ollu mitään järkevää, mut muistelin vain mitä oon tehny.

Nyt hopi hopi ja siivoomaan.

Ja sit haluisin ehkä et kesällä olis jotain tekemistä, jotain vaik ihan omaan alaan liittyen. Vaik leffaa tai telkkarii... tai jotain. En kai taas saa itsestäni mitään irti. Mut se Giga... Pitääkö sitä nyt yötä vasten lähtee!! ei kai...

Päivän saldo

Tänään en haahuillu. Olin kotona. Myrskysi.

-Mä ajattelin et huomisesta tulee tekstiä-

Kotona on kumma tunnelma... Mut siitä myöhemmin. Nyt ajattelin valvoa. Antaa ajatusten vaeltaa.

Kun tuuli lyö ikkunaan, mulla mieli nousee. Tai jos käytävästä kuuluu rapsahdus ni mä oon valppaampi kuin koskaan, mä jotenkin tykkään pimeästä ja siitä miten oikeesti se nuolee mun vartaloa... Ja sit romantisoituu kaikki... Hui! Sydän tais pompata...

Palaan haahuilujeni jälkeen!

Miten mä oon itseni tänneki jo löytäny

No tästä tää varmaan alkaa tää matka sit ympäri tällästä virtuaalista maailmaa. En jotenkin usko et mulla olis jotenkin maailmaa mullistavia ajatuksia, mut ainaki mä voin yrittää kertoo mitä mietin. En osaa sanoo toimiiko tää edes tai lukeeko tätä kukaan, mut tärkeintä on se et joskus pääsee kirjoittamaan vain sitä miltä tuntuu. Ehkä en oo ainoo, mut nyt kun on tyhjä olo tai jotenkin sellanen ehkä välitilaolo, niin haluu sit jotenkin saada jotain sanaa johonki tuuttiin. Mua pelottaa vaan et mulla on tän netin varassa liian monia lankoja roukkumassa, vaikken sano olevani riippuvainen, mut ehkä oon. Se on sitä vastapainoa kai sille ylitodelliselle ja yli-impulsiiville näyttelijämaailmalle, jossa kuitenkin elän.
Mutta miksi haahuilijan Blogi. Ehkä siksi koska luulen haahuilevani aina elämäni loppuun asti ja ne haahuilut, ne on ne mitkä on mussa kiinnostavia. Olen ennen haahuilut, haahuilen vieläkin ja tulen haahuilemaan. Tapaan kasvoja ja kuulen tarinoita ja pääosin opin elämään... Joka tietenkin on hölmöä, koska ei tässä valmiiksi tulla koskaan, ehkä vähän rehellisemmäksi.

Ja nyt painan tota nappia ja tää viesti ei mee mihinkään.

Tais mennä.

EI... Miten tää toimii.

No publish

"Mun eka merkitäni historiaan!"