Tänään se virallisesti alkoi ---> Arki! Se on taas sitä puurtamista, mut kivaa sellaista. Jäässä oli kyl. Väsytti ja olin ihan jotenkin unisena. Mut se kuuluu asiaan. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa tekstin kanssa leikittelyä. Jospa saisi puhuttuakin jollekin jotakin, eikä vain tuijotettua lasisin katsein tyhjyyteen. Kehitystä on tapahtunut, sen voi sanoa jo tästäkin päivästä. Kiva ottaa itseään niskasta kiinni ja urheilla ja keskittyä, puhua ja katsoa. Tää on sitä elämää mikä on mulle arkipäivää... Outoa, mutta kivaa.
Porukka siel koulun penkeillä notkumassa on jotenkin piristävää. Ei tylsää hetkeä, ei ahdistavaa hiljaisuutta, vaan elämän iloa tai surua, aitoa jengiä. Viihdyn. Olen omieni luona!!!
Jonain päivänä kun minä olen jotain. Sinä päivänä, kun minua katsotaan, sinä päivänä aion antaa itselleni olla ylpeä.
Jaksa nyt kuntoilla, jaksa painaa. Anna sen tuntua ja kestä paineesi. Ole itsesi ja muista, että sinulle on olemassa jokin tehtävä. Tämä ja huominen on sinun... Siis minun, eli sinunkin. On se vaan jännää miten tää maailma muuttuu ja me sen mukana.
Mukavaa olla minä!!!!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment