Tanssiminen oli tän päivän juttu!!
Mukava oli pitkästä aikaa sillee päästä oikein meininkiin ja antaa liikkeiden vain tulla. Sai vaan nauttia siitä kun keho vie ja paino johtaa johonkin suuntaan. Jalka nousee ja kun tahtoa on ni se nousee korkeammalle, edes sen sentin korkeammalle, mutta kuitenkin nouseen korkeammalle kuin hetki sitä ennen. Niin hassua ja niin kivaa.
On omituista. Olen suostunut kouluttamaan viikonloppuna eräoppaille ilmaisua. Minä!! Siis mitä minä heille voin antaa. Miten voin olla sen hinnan arvoinen minkä he minusta maksavat?! Onneksi kaveri on mukana, mutta hurjaa ja jännää ja ... Itseasiassa hieman jopa vituttaa lähteä. Opettaa yli 30-vuotiaita, joista suurin osa on miehia, niin leikkimään ja huutamaan. No itsekin olen tässä juuri kyllä 30 lähempänä kuin 20 vuotta... No kuukauden. Mut kyl siitä jotain tulee, ainakin kokemuksia niille.
Kiva olis saada kontaktii johonki. Sillee avautua vain, jolleki vaik vanhalle kamulle. Sillee et vois kertoo mitä miettii, mitä tuntee ja miten suhtautuu, vaik esimerkiksi itseensä. Onhan sitä mahdollista tehdä kotonakin, mutta se ei ole sama. Joku joka ei näe minua joka hetki, joku jolle jokin minussa olisi yllätys tai joku jolle kertoa asioista joiden merkitys on minulle eri kuin se että rakastatko minua tai mitä tämä tarkoittaa. Asioita joilla ei ole nimiä, mutta asioita joita miettii ja asioita joita ei voisi millään haihduttaa mielestä, vaan ne jäävät vaivaamaan jos niitä ei saa kertoa kenellekään.
Avoimuus kaikessa, se on elämän suola... Kiva ei tarvitse olla, jos vain sanoo vain sen mitä ajattelee ja on sitä mitä mieltä avoimesti mitä on. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja oikeus olla kusipää, mutta muillakin on oikeus siitä loukkaantua. Tää maailma on jo hajoamassa, jospa pidettäis vain toisillemme seuraa sen ajan...

Hui, olipas siinä mielen haahuilua kerrakseen.

Itseänikin mietityttää. Mut kuten eräs Elastinen ihminen niin osuvasti sanoo niin:
Anna sen soida!