Outoa! Ei tässä elämässä oo mitään hätää, vaikka joskus tuntuu siltä et on. Mä en oikein tiedä missä mennään. Nyt olen ollut toisaalta todella maassa ja kuitenkin mä oon taas onnellisempi kuin koskaan. Olen aina sanonut et elämässä pitää olla ylä- ja alamäkiä, mutta jollain kohtuudella kuitenkin. Halusin tänään juosta karkuun. Huutaa ja itkeä. Olla ilkeä, unohtaa ja olla se epävarma Minä itse, joka olen joskus ollut. Mutta ei... Olin vain ja odotin, mutta kukaan ei antanut kättään tai sanonut näitä niin maagisia sanoja: "Mitä sulle kuuluu?" Tunsin itseni pienemmäksi kuin se miksi minä itseäni ajattelen.
... Mutta ei vaivuta synkkyyteen. Ystävä soitti taas. Siis aina eri ystävä, mut mukava sanoo, että ystävä soitti ja hyvä kun soittelevatkin. Se kertoi, että jotain, mistä olen ollut innoissani, niin se voi ehkä onnistua ja vielä suuresti ja kuten amerikaksi sanotaan: "Big time". On paikka, on mahdollisuus, on yleisö. Viikonloppuna nähdään olenko ensimmäistä kesääni näyttelemässä oikeassa kesäteatterissa, sen jälkeen kun olen kouluni aloittanut... Siis ulkona ja talkoota ja sadetta ja tuskaa ja kivaa ja jännää ja kaikkee sitä mitä nyt tarviin. Kerron lisää, jos tää nyt onnistuu, mut se kuullosti NIIN kivalle. Ainakin tuntuu et tää ystävä tekee asialle todella jotakin.
Mul ei ollut hammaslääkäriä. Se peruttiin, koska edelliseen menin väärään aikaan tai siis heräsin väärään aikaan, mut kuitenki. Nyt se mun viisauden kasvattanut hammas poistetaan. Pelottaa... Voin myöntää. En samanlaisesti kuin korkeita paikkoja, mut mietin: et mitäs sit loppuviikosta ja mitäs vidua sit jos en pysty tekemään mitään... No tyhmiä etukäteispohdinta-ajattelumalleja. Tilanne tulee eikä sille mitään nyt voi.
Elämä vois kääntyy nyt iloisempaan suuntaan ja toivo vois tuol kuulkaas syrämmes viritä taas siihen pisteeseen et uskaltais taas iloita vaan et aamu on ja ilta tulleepi. Sininen hetki oli tänään oikeasti todella kaunis, vaik pään sisällä sinisyys vaivaakin... Ja päätänkin hienon yhtyeen Egotripin tekstin pätkään... vai laitanko kaks?!?! No katotaan miten käy:
"Tiedän miksi sydämeni laulaa
aina niin
sinisin sävelin
Se tahtoo näyttää näin sen kuinka mun käy
jos en
jos en enää mee eteenpäin"
- Egotrippi: sininen -
"Kerrohan mistä mustat varjot nuo
aina jostain tiensä minun luo
tuntuvat ne löytävän
käsiinsä mut etsivän
Kerrohan miksi vielä matka tuo
enää varjon verran valon luo
jatkuu vaikka tiedän sen
vaativan vain askeleen"
- Egotrippi: mustat varjot -
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment