Mä lähden huomenna reissuun. Helsinki kutsuu!! Odotan sitä reissua todella. Saa mennä ja mökeltää pitkin katuja ja puhua tuntemattomille omituisia. Huippua nähdä vanhoja ja vielä vanhempia ystäviä, joita on mul on ollut todella ikävä. Luulen myös, että maailmaa tulen parantamaan ja ehkä myös joissain asioissa saan solmutkin auki sisältäni. Onhan se mielenkiintoista nähdä millaisia ne klassikot siel TeaKis on!
Lentopallossa oltiin toiseksi viimeisiä. En ollut oikein terässä. Eikä kyl ollut muutkaan. Mut kyl me kampoihin pistettiin ja pisteitä tuli kuitenkin lähemmäksi kahtakymmenta per erä. Yksi joukkue voitettiin, joten hää hää Hämeenlinna.
Odotan sitä puhelua!!! Ei se tuu koskaan. Ihan tyhmää kun odottavan aika on pitkä. Aika vaan matelee ja käyn joka hetki kärsimättömämmäksi (sanahirviö). Mut kyl se sit selviää. Tulokset saisivat jo tulla ja näissä testeissä posiitivinen on vain hyvä asia.
Mul on kylmä, tuun ehkä kipeäksi. En taida jaksaa. Oon terve ja sillä selvä. Tein jopa rakkaalle ruokaa ja aion yllättää sen tiskaamalla astiat. Lepyttelen, koska lähden ystävänpäivänä pois ja en haluisi olla ilkeä ja tylsä, mutta joskus asioita vain tulee eteen ja mun pitää tehdä, mitä mun pitää.
Odottelen jo huomista. Tänään olis vielä luvassa pakkaamista ja Konservatorion Brecht veto: Mahagonnyn nousu ja tuho. Se kestää ruhtinaalliset yli 3 tuntia, luulen etten jaksa sitä kokonaan katsoa, mutta tietenkin haluaisin lumoutua. Aina haluan lumoutua. Voi jos näkisin jonkun jutun minkä takia lumoutuisin. Tai edes jotain mikä saisi mun sydämmen pamppailemaan ja järjen juoksemaan vastapäivään. Se on hieno tunne.
Intohimo on tärkeintä elämässä. Se kattaa alleen kaiken. Rakkauden, työn, tulevaisuuden ja itseni. Intohimo! Onpa se hieno sana!!!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment