Multa revittiin ne hampaat ja verta tuli enemmän kuin laki salli. Oli outoa herätä yöllä tunteeseen, että suusta purskusi verta. Sitä oli joka puolella. Aamulla jouduin takaisin hammaslääkäriin ja siellä sit ommeltiin lisää mun suuta ja annettiin lisää lääkkeitä... Ja artisti maksaa, niinhän se menee.
Uskoinko itsekään, et jaksaisin olla koko viikonlopun tekemättä mitään. Silhuetin musavideon tapaamisesta se lähti. Join yhden ja sit toisen ja taas muutaman... No taas sitä mentiin. Vipillä sisään ja sangriaa mukaan. En kuitenkaan vetänyt liikaa, mut sillee et puhuminen maistui.
Jotenkin kuitenkin tuntui sinä iltana, etten ollut se mitä halusin. En kokenut huimaa viihtymiskokemusta, en ollut liekeissä tai en vain jaksanut keskittyä olemaan iloinen. Poski turvoksissa ja naama kalpeana kuitenkin jaksoin pitkään ja saldona oli kyl ihan hauskat kemukset.
Koulu ei maistu. En mennyt tänään. Menenkö huomennakaan?! Ei siellä oikein ole mitään, mut en jaksa aktiivinenkaan olla. Enemmän mietin sitä jospa Luoja minulle soisi perjantaina sen onnen, että minä todella tekisin kesällä jotain, mikä saisi minut hihkumaan riemusta. Perjantai, se on toivottavasti onnen päivä...
Kaipaan Pupu Tupunaa ja discopallo katossa roikkuu ja helvetti olen iloinen siitä, että mulla on toi Riston uusi levy. Se on jotain, mitä ei rahalla saa... Oikeaa tunnetta ja hyvää meininkiä. Aurinko Aurinko Plaa Plaa on viiden tähden paketti, joka ansaitsee jokaisen kuulijansa. Mahtavaa menoa, joka ei irtoa helpolla, mutta siellä on jotain lämmintä siellä syvällä.
Menen sitten kouluun tai sitten en, niin olen kuitenkin onnellinen.
-Minä olen kuin kaide. Tuen sinua, jos luotat minuun ja pidät minusta kiinni!-
J-P, Opistolla 2003 tehdessämme vertauksia
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment