Miks aina pitää siitäkin aiheesta kirjoittaa?! Joo joo, se on mielenkiintoinen ohjelma ja eikä ne oo mitään mielettömiä tyyppejä, mutta kiva siitä aina jotain on sanoo. Äänestäkää se Ari voittoon kuitenkin, ei se Anna oo mitenkään kummoinen.
Koulussa tanssitaan ja paljon. Pitää saada syksyksi kroppa kuntoon, koska se ei todellakaan oo hyvässä reilassa. Pitää olla vähissä vaatteissa ja pienetkin epäkohdat tulee esiin. Tanssiminen on kyl hauskaa. Sen avulla saa hymyn naamalle tai sit sen kans menee hermot. Molemmat on tullu koettua.
Torstaina olis sit sen musavideon katselu Ravintola Teerenpelissä. Silhuetti vetää keikan ilmaiseksi ja aluksi näytetään se video. Jotenkin kummallista katsoa miltä se lopputulos sit näyttää, mut toivotaan et se Outo Pikkumies olis uskottava tyyppi. Mut kaikki vaan torstaina sinne, jos mun pärstää tai Silhuettia haluaa nähdä.
Lämmintäkin on ollu vaihtelevasti. Ravintoloissa kävin perjantaina. Nyt on sunnuntai ja kesäaikaa ollut viikon. Puhelimen olen pitänyt äänettömällä, vaikka eihän siihen kukaan kuitenkaan soita. Pizzaa ja sipsejä on tullut mässäiltyä ja maannu olen oikein olan takaa. Seuraavalla viikolla juoksen taas ja lenkkeilen ja olen terveellinen. Rahaakaan ei ole yhtään, mut toivottavasti selviän ja ainahan mä jotenkin oon pärjänny. Hyvin olen pärjännyt. Mullahan menee ihan tosi hyvin. Monilla menee huonommin ja mulla on jopa voimaa auttaa niitä jolla ei mene hyvin. Jos se laulaminen on mun suurin ongelmani, niin ei se kauheasti ole. Kuten sanotaan:"Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"!
Eli kohta on pääsiäinen ja viikot on lyhyitä. Lomalle pääsee ja kotiin pääsee ja Singstaria pääsee testaamaan ja vanhat kaverit kaikki te ootte mulle tärkeitä ja olis niin kiva teitä nähdä teitä ja meitä ja kaikkia ja olla vaan ja mahtavaa kun on kevät ja en kulje Hakaniemen rantaa vaan pää pystyssä katuja jotka ovat luotu minua varten.
Back in business... Musta tulee vielä jotain!!!!
Olipas tää hienoo!!!
"Itkin kun luin Saima Harmajaa, koska joskus musta tuntuu, että minulla ei ole mitään elämässä, vaikka minulla onkin kaikkea mitä toivoa voin. Häntä pelotti... Nuorta tyttöä, joka tiesi loppunsa lähestyvän."
Sairas
katsovat kaupunkiin.
Olen niin väsynyt tänään
tuskiini hiljaisiin.
Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin.
Taivaalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin.
Siitä on liian kauan.
- Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen. "
- Saima Harmaja 1931 -
No comments:
Post a Comment