Kesä tuntuu lähes syksyltä taas. Haluaisin kovasti kokea ukkosmyrskyn ja nähdä salamat taivaalla. Olen ollut onnellinen. Onnellisempi kuin aikoihin. Pikku Vampyyri sai hienot arvostelut ja sen tekeminen on ollut erittäin nakkelia (ohjaajaamme lainatakseni). Se ryhmä, jossa olen saanut olla osallisena tuntuu perheeltä. Perheeltä, joka voi jakaa salaisuudet ja ilot ja häpeän tunteet. Olen erittäin ihastunut niihin ihmisiin, joiden kanssa tunnen itseni todella vapaaksi. Vitsi... Ne keskustelut, saunomiset, mielettömät naurun purkaukset ja sellainen välitön yhdessä olo on saanut mut tajuamaan asioita paljonkin uudelta kantilta. Olen kasvanut ihmisenä ja nyt pystyn olemaan onnellinen ja pienen hetken olen tuntenut olevani kokonainen ihminen. Kiitos tyypit!!! Te ootte saanut aikaan mun yhden parhaista kesistä. Voi jos vielä kerran uudestaan...
Suru kuuluu elämään ja sitäkin on ollut. Jollain kummalla tavalla oon ollu siitäkin onnellinen. Pahalta tuntuu välillä ja joskus pahastikin, mutta uskon siihen, että kaikki kasvattaa. Jokaisesta kyyneleestä voi oppia paljon ja masentuneisuus voi luoda jotakin uutta. Elämän risteykset tulee ottaa vastaan mielenkiinnolla ja uskoa siihen, vaikka ratkaisut olisivat pahojakin, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Mä odotan tulevaisuutta, sitä hyvää ja pahaa, kaikkea mitä vastaan tulee, sitä mä odotan erittäin mielenkiinnolla ja avoimin mielin ja sydämmin.
Haahuillut olen. Sitä todellakin olen. Nukkunut ihan vitun huonosti kylläkin. Kerran heräsin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen kuudelta aamulla ja lähdin ajelemaan pitkin Orimattilan raittia ja lopulta kuitenkin päädyin hakemaan kaveria Helsingistä yhdeksän jälkeen. Seikkailut on parhaita. Lahdessa on tullut pyörittyä, ja huh huh, aina joku tappelee. Siellä joku saa turpaansa ja joltain viedään itsetunto. Tanssinut kyllä olen kovasti... Joraaminen maistuu. Ja siitä kauheasta karaokesyndroomasta olen pääsemässä ylitse. Karaoke voi olla hauskaa.
Pian pääsen taas kotiin Tampereelle. Sinne omaan pieneen kämppään ja omalle sängylle rötväämään. Ajan taas autolla viimeisiin esityksiin ja sitten jossain vaiheessa Kroatiaankin. Jelsa antaisi minulle toivottavasti huipun lomareissun. Ystävääni olen muuttanut, Särkänniemessä seikkailut, juuriani myöten juonut, varmasti valvonut, näyttävästi näytellyt ja onnekkaasti onnistunut. Tämä kesä, jota on vielä jäljellä, on opettanut minua jo nyt kovin paljon ja antaa tulla lisää vielä. Viimeiset esitykset käsillä ja varmasti monta ikävän kyyneltä itkettävänä, mutta arvatkaa mitä, Oh my God, Somebodys very happy now... HIHIHihihHIIH! Ei tota kaikki voikaan ymmärtää!!! Nähdään kaikkia kesällä... Hesaan pitäis kyllä reissu tehdä.
Ja mitäs biisejä sitä olis nyt kesällä tarjolla:
-Tuomon levy rokkaa. Oikeasti ostakaa se... Huippua!!!
-Yy Kaa Koo Ja Nee... Tea! Kauheahan se on, mut just niin kauhee, et se on jo hyvä.
-Rihannan Umbrella niistä hauskoista joraushetkistä todellakin.
-Fall Out Boyn pari biisii on kolahtanu ihan täpöllä. Thanks for the memories ja This aint a scene.
-Mikan se levy on kova. Tulee hyvälle mielelle... Kannattaa tsekkaa.
-Gym Class Heroes ja se girlfriend jotain ja jotain ja hauska.
-Kesäkumi-biisi 2007 on kans näyttäny kyntensä ja Antille kiitos kun kävit kattomassa meitä!
... Ja kaikki mistä tulee sellanen nakkeli ja fine fiilis!!!
Leffat ja muut kateltavat:
-Aina huippu Stand By Me... Niin legenda ja niin hyvä!!
-Billy Elliot saa asenteella hyvän mielen aikaan.
-Frendit on pauhanu taas kovasti. Kyllästynköhän koskaan?!?
-Huomenna meen kattoo Transformerssin ja se on varmasti hyvä, pitää sit kertoo oliko.
Siinä jotain... Ja Ylexin Kesäiltapäivä on ollu mun suosikki kans. Et terveisii Anskulle, mahtavaa et oot päässy juontamaan hyvää ohjelmaa ja teet sen ihan vitun hyvin.
Ja kaikille vielä kesä jatkoja... Antakaa mennä ja muistakaa, että miettikään ensin edes yksi hyvä asia toisesta ja sitten vasta miettikää niitä huonoja puolia, jos mietitte ollenkaan. Elämä on liian lyhyt aika huonojen juttujen miettimiseen ja tekemiseen!!!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment