Ikävä on ehkä maailman hienoimmista ja hirveimmistä asioista. Nyt se tuntuu hirveältä. En oikein innostu mistään, enkä osaa oikein ajatella mitään. Kaikki mikä yleensä on kaunista on vaan ihan tylsää ja tuntuu... hmmm... Ei miltään. Mitä mulla sitten on ikävä?! Ystäviä, sukulaisia, elämää, vanhoja tuttuja, outoja paikkoja, uusia hajuja ja sitten enimmäkseen niitä vitun Vampyyrejä.
Mä lähden pian reissulle Helsinkiin. Se on kivaa ja periaatteessa haluunkin lähtee ja rentoutua, mutta mikä mua vaivaa, jotenkin en vaan innostu. Lauantaina olis sit viikko Kroatiassa, Jelsassa, joka nyt pelottaa jopa mua ja mä toivon ja rukoilen, että mulla olisi hauskaa siellä... Oikeasti vaan hauskaa. Ei mitään syvällistä, eikä mitään "hei-tää-on-niin-jännää-ja-ihanaa"-tunnetta. Haluun nauraa, halata ihmisiä, kuulla kehuja ja puhua asioista jotka liikuttavat minua. Olla tasavertainen erilaisten ihmisten kanssa. Olla tärkeä ja osa jotain suurempaa yhteisöä ja tuntea, että olen hieman erikoisempi kuin toi naapurin 80-vuotias Erkki-setä.
Miks on niin ikävä. Mitä te teitte mulle?! Olisi kiva saada edes tekstiviesti, vaik en niistä nyt niin edes pidä. Soittaa puhelimella ja puhua vaan siitä mitä on touhuttu. Jotenkin kaipaan pelastajaa, sitä joka ottaisi mut pois tästä tylsästä elämästä, jossa mun pitäisi antaa paljon ja saada jotain mistä en nyt niin villiinny. Toivoisin vaikka, että meidän pitäisi muuttaa, jotta olisi tekemistä, jolloin ei tarvitsisi ajatella. Haluisin vaan olla teidän kanssa, rakkaat ihanat ystävät ja lopettaa tää vitun sureminen ja unohtaa tilanne, että mut muka unohdettais. Ikävä tilanteita, jolloin minä olin taas vapaa ja iloinen siitä, ettei tulevaisuus olisi kauheaa... ja siitä että minä oikeasti selviän tästä elämästä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi olemalla ilman ystäviä. Liian lyhyt olematta nauttimatta. Antakaa kaikki aikanne toisillenne ja muistakaa taistella tylsyyttä vastaan. Olen ehkä hävinnyt itse sen taistelun, mutta ehkä sä et vielä!!!!!
Kiitos kaikille!!!! Te olette mahtavia!!!
*Ne hetket jotka tänä kesänä koin ja millaisena minä muistan elämäni teidän kanssanne, kätken sisääni ja jatkan siitä, mihin sitä ennen jäin... Olen siis tyytyväinen*
... Mä oon siellä Lontoossa teidän kanssanne paskiaiset!!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment