Ikävä on ehkä maailman hienoimmista ja hirveimmistä asioista. Nyt se tuntuu hirveältä. En oikein innostu mistään, enkä osaa oikein ajatella mitään. Kaikki mikä yleensä on kaunista on vaan ihan tylsää ja tuntuu... hmmm... Ei miltään. Mitä mulla sitten on ikävä?! Ystäviä, sukulaisia, elämää, vanhoja tuttuja, outoja paikkoja, uusia hajuja ja sitten enimmäkseen niitä vitun Vampyyrejä.
Mä lähden pian reissulle Helsinkiin. Se on kivaa ja periaatteessa haluunkin lähtee ja rentoutua, mutta mikä mua vaivaa, jotenkin en vaan innostu. Lauantaina olis sit viikko Kroatiassa, Jelsassa, joka nyt pelottaa jopa mua ja mä toivon ja rukoilen, että mulla olisi hauskaa siellä... Oikeasti vaan hauskaa. Ei mitään syvällistä, eikä mitään "hei-tää-on-niin-jännää-ja-ihanaa"-tunnetta. Haluun nauraa, halata ihmisiä, kuulla kehuja ja puhua asioista jotka liikuttavat minua. Olla tasavertainen erilaisten ihmisten kanssa. Olla tärkeä ja osa jotain suurempaa yhteisöä ja tuntea, että olen hieman erikoisempi kuin toi naapurin 80-vuotias Erkki-setä.
Miks on niin ikävä. Mitä te teitte mulle?! Olisi kiva saada edes tekstiviesti, vaik en niistä nyt niin edes pidä. Soittaa puhelimella ja puhua vaan siitä mitä on touhuttu. Jotenkin kaipaan pelastajaa, sitä joka ottaisi mut pois tästä tylsästä elämästä, jossa mun pitäisi antaa paljon ja saada jotain mistä en nyt niin villiinny. Toivoisin vaikka, että meidän pitäisi muuttaa, jotta olisi tekemistä, jolloin ei tarvitsisi ajatella. Haluisin vaan olla teidän kanssa, rakkaat ihanat ystävät ja lopettaa tää vitun sureminen ja unohtaa tilanne, että mut muka unohdettais. Ikävä tilanteita, jolloin minä olin taas vapaa ja iloinen siitä, ettei tulevaisuus olisi kauheaa... ja siitä että minä oikeasti selviän tästä elämästä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi olemalla ilman ystäviä. Liian lyhyt olematta nauttimatta. Antakaa kaikki aikanne toisillenne ja muistakaa taistella tylsyyttä vastaan. Olen ehkä hävinnyt itse sen taistelun, mutta ehkä sä et vielä!!!!!
Kiitos kaikille!!!! Te olette mahtavia!!!
*Ne hetket jotka tänä kesänä koin ja millaisena minä muistan elämäni teidän kanssanne, kätken sisääni ja jatkan siitä, mihin sitä ennen jäin... Olen siis tyytyväinen*
... Mä oon siellä Lontoossa teidän kanssanne paskiaiset!!
Tuesday, July 24, 2007
Monday, July 9, 2007
Pitää koota hieman tätä kesää 2007
Kesä tuntuu lähes syksyltä taas. Haluaisin kovasti kokea ukkosmyrskyn ja nähdä salamat taivaalla. Olen ollut onnellinen. Onnellisempi kuin aikoihin. Pikku Vampyyri sai hienot arvostelut ja sen tekeminen on ollut erittäin nakkelia (ohjaajaamme lainatakseni). Se ryhmä, jossa olen saanut olla osallisena tuntuu perheeltä. Perheeltä, joka voi jakaa salaisuudet ja ilot ja häpeän tunteet. Olen erittäin ihastunut niihin ihmisiin, joiden kanssa tunnen itseni todella vapaaksi. Vitsi... Ne keskustelut, saunomiset, mielettömät naurun purkaukset ja sellainen välitön yhdessä olo on saanut mut tajuamaan asioita paljonkin uudelta kantilta. Olen kasvanut ihmisenä ja nyt pystyn olemaan onnellinen ja pienen hetken olen tuntenut olevani kokonainen ihminen. Kiitos tyypit!!! Te ootte saanut aikaan mun yhden parhaista kesistä. Voi jos vielä kerran uudestaan...
Suru kuuluu elämään ja sitäkin on ollut. Jollain kummalla tavalla oon ollu siitäkin onnellinen. Pahalta tuntuu välillä ja joskus pahastikin, mutta uskon siihen, että kaikki kasvattaa. Jokaisesta kyyneleestä voi oppia paljon ja masentuneisuus voi luoda jotakin uutta. Elämän risteykset tulee ottaa vastaan mielenkiinnolla ja uskoa siihen, vaikka ratkaisut olisivat pahojakin, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Mä odotan tulevaisuutta, sitä hyvää ja pahaa, kaikkea mitä vastaan tulee, sitä mä odotan erittäin mielenkiinnolla ja avoimin mielin ja sydämmin.
Haahuillut olen. Sitä todellakin olen. Nukkunut ihan vitun huonosti kylläkin. Kerran heräsin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen kuudelta aamulla ja lähdin ajelemaan pitkin Orimattilan raittia ja lopulta kuitenkin päädyin hakemaan kaveria Helsingistä yhdeksän jälkeen. Seikkailut on parhaita. Lahdessa on tullut pyörittyä, ja huh huh, aina joku tappelee. Siellä joku saa turpaansa ja joltain viedään itsetunto. Tanssinut kyllä olen kovasti... Joraaminen maistuu. Ja siitä kauheasta karaokesyndroomasta olen pääsemässä ylitse. Karaoke voi olla hauskaa.
Pian pääsen taas kotiin Tampereelle. Sinne omaan pieneen kämppään ja omalle sängylle rötväämään. Ajan taas autolla viimeisiin esityksiin ja sitten jossain vaiheessa Kroatiaankin. Jelsa antaisi minulle toivottavasti huipun lomareissun. Ystävääni olen muuttanut, Särkänniemessä seikkailut, juuriani myöten juonut, varmasti valvonut, näyttävästi näytellyt ja onnekkaasti onnistunut. Tämä kesä, jota on vielä jäljellä, on opettanut minua jo nyt kovin paljon ja antaa tulla lisää vielä. Viimeiset esitykset käsillä ja varmasti monta ikävän kyyneltä itkettävänä, mutta arvatkaa mitä, Oh my God, Somebodys very happy now... HIHIHihihHIIH! Ei tota kaikki voikaan ymmärtää!!! Nähdään kaikkia kesällä... Hesaan pitäis kyllä reissu tehdä.
Ja mitäs biisejä sitä olis nyt kesällä tarjolla:
-Tuomon levy rokkaa. Oikeasti ostakaa se... Huippua!!!
-Yy Kaa Koo Ja Nee... Tea! Kauheahan se on, mut just niin kauhee, et se on jo hyvä.
-Rihannan Umbrella niistä hauskoista joraushetkistä todellakin.
-Fall Out Boyn pari biisii on kolahtanu ihan täpöllä. Thanks for the memories ja This aint a scene.
-Mikan se levy on kova. Tulee hyvälle mielelle... Kannattaa tsekkaa.
-Gym Class Heroes ja se girlfriend jotain ja jotain ja hauska.
-Kesäkumi-biisi 2007 on kans näyttäny kyntensä ja Antille kiitos kun kävit kattomassa meitä!
... Ja kaikki mistä tulee sellanen nakkeli ja fine fiilis!!!
Leffat ja muut kateltavat:
-Aina huippu Stand By Me... Niin legenda ja niin hyvä!!
-Billy Elliot saa asenteella hyvän mielen aikaan.
-Frendit on pauhanu taas kovasti. Kyllästynköhän koskaan?!?
-Huomenna meen kattoo Transformerssin ja se on varmasti hyvä, pitää sit kertoo oliko.
Siinä jotain... Ja Ylexin Kesäiltapäivä on ollu mun suosikki kans. Et terveisii Anskulle, mahtavaa et oot päässy juontamaan hyvää ohjelmaa ja teet sen ihan vitun hyvin.
Ja kaikille vielä kesä jatkoja... Antakaa mennä ja muistakaa, että miettikään ensin edes yksi hyvä asia toisesta ja sitten vasta miettikää niitä huonoja puolia, jos mietitte ollenkaan. Elämä on liian lyhyt aika huonojen juttujen miettimiseen ja tekemiseen!!!
Suru kuuluu elämään ja sitäkin on ollut. Jollain kummalla tavalla oon ollu siitäkin onnellinen. Pahalta tuntuu välillä ja joskus pahastikin, mutta uskon siihen, että kaikki kasvattaa. Jokaisesta kyyneleestä voi oppia paljon ja masentuneisuus voi luoda jotakin uutta. Elämän risteykset tulee ottaa vastaan mielenkiinnolla ja uskoa siihen, vaikka ratkaisut olisivat pahojakin, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Mä odotan tulevaisuutta, sitä hyvää ja pahaa, kaikkea mitä vastaan tulee, sitä mä odotan erittäin mielenkiinnolla ja avoimin mielin ja sydämmin.
Haahuillut olen. Sitä todellakin olen. Nukkunut ihan vitun huonosti kylläkin. Kerran heräsin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen kuudelta aamulla ja lähdin ajelemaan pitkin Orimattilan raittia ja lopulta kuitenkin päädyin hakemaan kaveria Helsingistä yhdeksän jälkeen. Seikkailut on parhaita. Lahdessa on tullut pyörittyä, ja huh huh, aina joku tappelee. Siellä joku saa turpaansa ja joltain viedään itsetunto. Tanssinut kyllä olen kovasti... Joraaminen maistuu. Ja siitä kauheasta karaokesyndroomasta olen pääsemässä ylitse. Karaoke voi olla hauskaa.
Pian pääsen taas kotiin Tampereelle. Sinne omaan pieneen kämppään ja omalle sängylle rötväämään. Ajan taas autolla viimeisiin esityksiin ja sitten jossain vaiheessa Kroatiaankin. Jelsa antaisi minulle toivottavasti huipun lomareissun. Ystävääni olen muuttanut, Särkänniemessä seikkailut, juuriani myöten juonut, varmasti valvonut, näyttävästi näytellyt ja onnekkaasti onnistunut. Tämä kesä, jota on vielä jäljellä, on opettanut minua jo nyt kovin paljon ja antaa tulla lisää vielä. Viimeiset esitykset käsillä ja varmasti monta ikävän kyyneltä itkettävänä, mutta arvatkaa mitä, Oh my God, Somebodys very happy now... HIHIHihihHIIH! Ei tota kaikki voikaan ymmärtää!!! Nähdään kaikkia kesällä... Hesaan pitäis kyllä reissu tehdä.
Ja mitäs biisejä sitä olis nyt kesällä tarjolla:
-Tuomon levy rokkaa. Oikeasti ostakaa se... Huippua!!!
-Yy Kaa Koo Ja Nee... Tea! Kauheahan se on, mut just niin kauhee, et se on jo hyvä.
-Rihannan Umbrella niistä hauskoista joraushetkistä todellakin.
-Fall Out Boyn pari biisii on kolahtanu ihan täpöllä. Thanks for the memories ja This aint a scene.
-Mikan se levy on kova. Tulee hyvälle mielelle... Kannattaa tsekkaa.
-Gym Class Heroes ja se girlfriend jotain ja jotain ja hauska.
-Kesäkumi-biisi 2007 on kans näyttäny kyntensä ja Antille kiitos kun kävit kattomassa meitä!
... Ja kaikki mistä tulee sellanen nakkeli ja fine fiilis!!!
Leffat ja muut kateltavat:
-Aina huippu Stand By Me... Niin legenda ja niin hyvä!!
-Billy Elliot saa asenteella hyvän mielen aikaan.
-Frendit on pauhanu taas kovasti. Kyllästynköhän koskaan?!?
-Huomenna meen kattoo Transformerssin ja se on varmasti hyvä, pitää sit kertoo oliko.
Siinä jotain... Ja Ylexin Kesäiltapäivä on ollu mun suosikki kans. Et terveisii Anskulle, mahtavaa et oot päässy juontamaan hyvää ohjelmaa ja teet sen ihan vitun hyvin.
Ja kaikille vielä kesä jatkoja... Antakaa mennä ja muistakaa, että miettikään ensin edes yksi hyvä asia toisesta ja sitten vasta miettikää niitä huonoja puolia, jos mietitte ollenkaan. Elämä on liian lyhyt aika huonojen juttujen miettimiseen ja tekemiseen!!!
Subscribe to:
Posts (Atom)