Harmittaa kun hauskasta tulee ikävää!

Ulkoilma ahdistaa ja ihmiset pelottaa. Mä en tajua sitä mikä mulla on. Perjantaina mulla oli tosi kivaa. Oli hauskaa olla yhdessä porukalla juhlimassa ja ajattelin ottaa sillee rauhassa ja iisisti ja sillee, etten sekoilisi. Mutta jotain kävi. Meni muisti, meni rahat ja mokailin sillee kunnolla. Tai en tiedä mokailinko, vai en, tai mitä vittua, mut ahdistaa ajatus siitä etten vain muista. Olin päättänyt etten liikaa innostu sen juomisen kanssa, enkä niin tehnyt, mutta näköjään teinkin ja mua vituttaa se että tuotan harmia ja mä oon ärsyttävä. Että anteeksi!!!. Huomenna on vappuaatto, mutta nyt mulla ei ole oikein fiilistä juhlia mitään... Eikä kukaan sitä halua minun kanssasi tehdäkään. Olisin vain kotona, murjottaisin ja pelkäisin päivää, jolloin minun pitää mennä taas kouluun. Onneksi selvisin kuitenkin kotiin ja hienoa, että kaiken tämän toilailuni keskellä ihmiset pitävät minusta huolen. Suurin ongelma tässä on se, etten edes halua juoda kauheasti... Ainakaan niin ettei mulla ole kontrollia itseeni. En tee sitä tahallani... Vaikka itsepähän siihen uuteen tuoppiin tartun.
Pitäisi siivota ja sekään ei huvita. Täytyy vain kohdata pelkonsa ja tavata nämä ystävät, vaikka pelottaakin kauheasti. Sehän on se mikä on pakko tehdä. Yksi hyväksyvä katse auttaa ja hymy. En ole ilkeä, vaikka kusipää välillä olenkin. Mut ainakin mua harmittaa että örvellän. Siitä huomaa, että kasvamistakin on tapahtunut. Muttei vielä ihan tarpeeksi...

Aurinko tuli

Pilvetön taivas, kuu paistaa. On ollut lämmin. On ollut lämmin ulkona ja sisällä. Musta tuntuu, jotta onko aurinko löytänyt minunkin sisälleni!? Hiljaa istun ja hymyilen. Hymyilen sitä mitä olen oppinut ja sitä mitä tulen oppimaan. Ei ole kiire, ei hätä, ei mitään mikä voisi rikkoa tämän tunteen. Askel eteenpäin on kuitenkin aina asia josta on kiittäminen. Ole vaiti suu, joka jaksaa päivistä valittaa. Nyt ei ole syytä, ei huolen sopukkaa, joka saisi hymyni pois huulilta. Ihminen taivaltaa yksin, mutta yhdessä on mukava aikaa tuhlata. Sisäinen urhoollisuuteni kasvaa ja annan itselleni aikaa olla myös itsekäs. Juokse, juokse huomenna kouluun, haista raikasta ilmaa ja voita itsesi ja muista kuinka tärkeänä olet itseäsi pitänyt. Ei ole hätää, on vain asioita joille voin tehdä jotain. Kiitos päivistä. Kiitos hetkistä. Kiitos tästä illasta ja siitä, että minä näen huomisenkin. On ollut hyvä olla ja elämä on ollut tasapainoista. Anna viikon alkaa myös hyvin uutisin ja toiveikkain mielin. Minä haluan tehdä jotain... Jotain suurta.

Kolme vuotta!!!

Mä oon kehittynyt laulussa, kehityn tanssissa. Huomenna alkaa leffa, jossa myös toivoisin kehittyväni. Saari, jolla ei ole rantoja tulee olemaan syksyllä tykki juttu, traileri tulee kesäksi ja se on varmasti hieno. Silhuetin musavideo on jo nähtävillä (Tästä) tai youtubesta. Mä meen ja vauhdilla ja Vampyyrin treenit alkaa tiistaina. Mikä mulla on... No en tiedä. Oon kai tyytyväinen.
Suosittelen:
Leffat:
300 - Hieno, kaunis, myyttinen. Romanttista toimintaa, jossa käytetään keinoja tehdä elokuvasta kaunis, eikä pelätä mennä realismin ulkopuolelle. Hienot taistelut ja kornit vuorosanat ja yökeet äijät vetää suut auki jätkää kumoon urakalla. Hyvä meininki!!
Shortbus - Avomielisille ja/tai sulkeutuneille ihmisille kaunis sukellus seksuaalisuuden maailmaan. Uskomattoman rehellinen, paikoitellen nolostuttavan todellinen, hauska ja koskettava matka, jossa näytetään kaikki puolet seksissä. Sen minkä Ken Park teki oksettavaksi, Shortbus tekee siitä taidetta. Yllättävän hyvä ja oikeasti kannattaa kattoo kokonaan, jos pystyy... Palkitsee. Hyvän mielen leffa.
Ruoka:
Amarillon fajitas - Paljon syömistä isossa korissa. Alkupalaksi jos ottaa Muchos Nachos, niin ei jaksa syödä kaikkee.
Ben & Jerrys jäätelö - Joo! Tää oli kyl kova. Frendeissä niillä oli sitä surujäätelöö joskus ja mä uskon et se oli just tätä merkkiä. Krapulassa hyvääääää...
Juoma:
Pepsi Max - Aina!!! Tulee himo... Kai se on se kofeiini!
Tekeminen:
Mennä ulos ja katella kun ihmisistä tulee kuin leijonia, jotka savannilla menee aurinkoo köllimään. Hienoo... Ulos mars mars. Lämmintä mulle...

Hyvää yötä!!!

Normaalista epänormaaliin

Mulla on lyhyt tukka ja mä kannatan Aria voittoon Idolsissa!
Miks aina pitää siitäkin aiheesta kirjoittaa?! Joo joo, se on mielenkiintoinen ohjelma ja eikä ne oo mitään mielettömiä tyyppejä, mutta kiva siitä aina jotain on sanoo. Äänestäkää se Ari voittoon kuitenkin, ei se Anna oo mitenkään kummoinen.
Koulussa tanssitaan ja paljon. Pitää saada syksyksi kroppa kuntoon, koska se ei todellakaan oo hyvässä reilassa. Pitää olla vähissä vaatteissa ja pienetkin epäkohdat tulee esiin. Tanssiminen on kyl hauskaa. Sen avulla saa hymyn naamalle tai sit sen kans menee hermot. Molemmat on tullu koettua.
Torstaina olis sit sen musavideon katselu Ravintola Teerenpelissä. Silhuetti vetää keikan ilmaiseksi ja aluksi näytetään se video. Jotenkin kummallista katsoa miltä se lopputulos sit näyttää, mut toivotaan et se Outo Pikkumies olis uskottava tyyppi. Mut kaikki vaan torstaina sinne, jos mun pärstää tai Silhuettia haluaa nähdä.
Lämmintäkin on ollu vaihtelevasti. Ravintoloissa kävin perjantaina. Nyt on sunnuntai ja kesäaikaa ollut viikon. Puhelimen olen pitänyt äänettömällä, vaikka eihän siihen kukaan kuitenkaan soita. Pizzaa ja sipsejä on tullut mässäiltyä ja maannu olen oikein olan takaa. Seuraavalla viikolla juoksen taas ja lenkkeilen ja olen terveellinen. Rahaakaan ei ole yhtään, mut toivottavasti selviän ja ainahan mä jotenkin oon pärjänny. Hyvin olen pärjännyt. Mullahan menee ihan tosi hyvin. Monilla menee huonommin ja mulla on jopa voimaa auttaa niitä jolla ei mene hyvin. Jos se laulaminen on mun suurin ongelmani, niin ei se kauheasti ole. Kuten sanotaan:"Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"!
Eli kohta on pääsiäinen ja viikot on lyhyitä. Lomalle pääsee ja kotiin pääsee ja Singstaria pääsee testaamaan ja vanhat kaverit kaikki te ootte mulle tärkeitä ja olis niin kiva teitä nähdä teitä ja meitä ja kaikkia ja olla vaan ja mahtavaa kun on kevät ja en kulje Hakaniemen rantaa vaan pää pystyssä katuja jotka ovat luotu minua varten.
Back in business... Musta tulee vielä jotain!!!!

Olipas tää hienoo!!!


"Itkin kun luin Saima Harmajaa, koska joskus musta tuntuu, että minulla ei ole mitään elämässä, vaikka minulla onkin kaikkea mitä toivoa voin. Häntä pelotti... Nuorta tyttöä, joka tiesi loppunsa lähestyvän."

Sairas

"Pienet ja kärsivät tähdet
katsovat kaupunkiin.
Olen niin väsynyt tänään
tuskiini hiljaisiin.

Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin.
Taivaalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin.

Siitä on liian kauan.
- Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen. "

- Saima Harmaja 1931 -