Mitäpä on tapahtunut. Mitäpä ei?!?! Huh huh!!
Kesä 2008 takana. Olin pääosassa palkallisessa työssä ja edessä häämöttää työpaikka ihan oikeassa isossa teatterissa. Kuullostaa siltä, ettei tällä pojalla voisi paremmin mennä. Tapahtui myös jotain kauheaa. Ystäviä katosi. Toinen ei jaksanut ja toinen ei nähnyt eteensä. Heidän siipiensä suojassa elän ja koen kovaa ikävää. Asiat ovat muuttuneet päälaelleen. Kaunis on rumaa ja ruma on kaunista. Mikään ei ole varmaa ja päivät kestävät vuoden ja viikot kestävät viisi minuuttia. Aika on toinen, aikaa ei ole.
Mulla on vieressä koira. Ihana ikävöivä koiranpentu, joka tuhnuttaa ja antaa suukottaa kun siltä tuntuu. Se tarvitsee minua. Hän on minun Helmi ja hän on minulle kovin rakas.
Ystäviä minulla on. On ollut enemmänkin. Osaan olen tarkoituksella pitänyt etäisyyttä, osaa ikävöin enemmän kuin perhettäni. Tuntuu kuitenkin, että kaikki katoaa. Häviää ajan hiekkaan ja unohtuu. Puhelin ei soi, ei tule viestiä tai hymy ei kohtaa minun silmiäni.
Nyt tunnen taas eläväni. Sinä elävä, kiitos kun puhallat minuun elämää.
Onko turhempaa kuin turhuus tai tuntea päivien menevän ohi?! Ei ole!!!
Pian muutan, muutun, muunnun ja sitten haluan taas elää. Elämä voi olla vielä ihanaa! Kauan on siitä kun olin oikeasti onnellinen. Yhdestä asiasta olen onnellinen, en enää tunne alemmuudentunnetta tai tuskaa olla läheisteni kanssa, vaan olen vapautunut itsetunnon heikkouden kahleesta. Nyt on vaan tyhjää, mutta se vielä täyttyy.
Koe kaikki ja tunne suurta. Sulle toivon kaikkea hyvää. En anna tämän tunteen nyt kadota ja käyn yöpuulle. Kaksi nappia ja Nukkumatti tulisit jo. Viikonloppu on huomenna, viikon päätös ja uuden alku. Odotan sitä, odotan uutta ja nyt en osaa sanoa mitään. Luin blogiani ja huomasin kuinka (nyt kun uusi Idols taas alkoi) pidin Mia Permantoa suosikkinani. Hän oli lahja ja hän oli erittäin hyvä. Ihmiset eivät sitä huomanneet ja ei Miaa ole enää, ei häntäkään. Hullua.
Yksi päivä, edes yksi pieni päivä ilman huolta sitä odotan... YMS YMS YMS
Nyt tuli tekstiä! En tiedä mitä, mut halusin kirjoittaa tänne. Oikeasti en jaksa tarkastaa virheitä tai järjettömyyksiä. Miksi? Koska en välitä. Se tuli mitä tuli ja sitä tuleman pitää. Kirjoitin kuitenkin mitä mieleeni tulvi. En tiedä miksi. Olen kai outo. Sen myönnän. Annan sen itselleni anteeksi. Omassa kierossa maailmassani olen kuitenkin oikein. Siihen pääsee vain enkelit ja menninkäiset, tuhmat ja kiltit ihmiset, siihen pääsee halaajat ja avoimet ihmiset, siihen kuuluu väärintekijät ja ymmärtämättömyyden ymmärtäjät, kivillä heitetyt ja kyynelten päästäjät, siihen voit kuulua myös sinä . Heippa ja avaan arkkuni natisevia kansia pian uudestaan. Miksi? Koska haluan, haluan, että sinä tiedät!!
Kuka minä olen? Olen myös sinä itse!!!
Olenpa taas ihan hölömö!
No comments:
Post a Comment